Minä uskon sinuun

En allekirjoita sanontaa ”Jahtaa unelmiasi”. Unelmat voivat olla vain unelmia, joita ei lähdetä koskaan tavoittelemaan. Tai sitten unelmat ovat tavoitteita, joiden eteen pitää tehdä työtä. Joka tapauksessa sana jahtaaminen johtaa harhaan. Jos koko elämämme ydin on pakonomainen unelmien jahtaaminen, tulee elämästämme kilpajuoksu meidän ja unelmiemme välillä.

Välillä elämässä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan ja ihastelemaan sen ihanuutta. Ehkä voimme muuttaa kilpajuoksun rauhalliseksi elämän mittaiseksi matkaksi, jossa matka on päämäärää tärkeämpi. Jossa saavutamme (niin väli- kuin päätavoitteet) tavoitteemme, mutta muistamme myös nauttia onnistumisesta. Emme ole koskaan valmiita ja hyvä niin. Keskeneräisyyttäkin on hyvä oppia sietämään. Elämässä pitää kehittyä, hyvinvointia kannattaa tavoitella ja ihmisenä kasvaa.

Kehitys ei ole sama asia kuin kasvaminen. Kasvu tapahtuu aina ylöspäin. Aina eteenpäin. Kehitys on sellaista, että menemme välillä takapakkia ja pää edellä rotkoon. Sitten jatkuu matka taas kohti korkeuksia ja pikku hiljaa kommellusten ja onnistumisien kautta kehitymme ihmisenä. Vuosi kerrallaan. Päivä kerrallaan. Tunti kerrallaan. Minuutti kerrallaan. Pikku hiljaa, pienin ja suurin askelin.

Älä turmele sitä mitä sinulla on, haluamalla sitä mitä ei ole; ja muista, että mitä sinulla nyt on, oli kerran niiden asioiden joukossa, joista vain uneksit. — Epikuros

Minä en kuitenkaan ole Sinun asiantuntijasi, se olet sinä itse. Kaikilla ei ole aina samanlaiset lähtökohdat muutokseen.  Kuitenkin meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan polkuumme.

Hyvinvointi kuuluu kaikille

Jokainen meistä ansaitsee voida paremmin. Joillakin tavoite voi olla pysähtyminen ja oman tien valaiseminen, toisella se voi olla realistisempien odotusten löytäminen omaan elämään, kolmannella itsearvostuksen ja itseluottamuksen rakentaminen.

Monikaan meistä ei ajattele ”Mitä me tarvitsemme” koska maailma työntää ajatteluamme suuntaan ”Mitä me haluamme”.  Tai pahimmassa tapauksessa ”Mitä muut meiltä haluavat”. Tämä vääristää elämän suuntaa, emmekä osaa tavoitella asioita, joita oikeasti tarvitsemme.

Mieti itseäsi viiden vuoden päähän. Millaisen neuvon se ihminen haluaisi sinulle nyt antaa?

Elämäntapamuutos

Jokaisella on ne omat kompastuskivet ja vahvuudet. Minun tehtäväni on selvittää ne yhdessä kanssasi ja tuoda vahvuuksien avulla sinua eteenpäin. Näen elämäntapamuutoksessa tärkeimpänä elementtinä arvomaailman tarkistamisen. Ennen kun voi saada pysyviä tuloksia, on huolehdittava siitä, että terveys on arvomaailmassa ennen autoa. Sinun on tehtävä päätös, että haluat voida hyvin.

Kun oikea motivaatiotaso on saavutettu, täytyy ymmärtää, että elämäntapamuutos vaatii panostusta. Eli se vaatii aikaa. Hyvinvoinnin edistämiselle ja uusien tapojen omaksumiselle on annettava aikaa.

Joillekin omaksuminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Jokaisella on siihen oikeus. Jokaisella on oikeus voida hyvin. Kun saavutat ymmärryksen ja olet tarkistanut oman arvosi suhteessa toimintaasi, on perusta muutokselle hyvä. Vankan perustan päälle voi rakentaa hyvinvointia. Pelkkien ajattelumallien muuttaminen ei tuo muutosta. Pelkän toiminnan muuttaminen ei tuo muutosta. Pysyvä muutos saavutetaan kun muutamme sekä ajattelumallejamme, että toimintaamme.

Keho – viisas, mutta monelle niin vieras

Kehotietoisuus ja yhteys omaan itseen on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Ohjaudumme tänä päivänä pitkälti ulkoisten ärsykkeiden ajamana ja ärsykkeitä tulvii joka puolelta. On tärkeää oppia sulkemaan aistikanavat ja keskittymään vain hetkeen. Tai keskittyä vain aisteihin.

Kun opimme kuuntelemaan kehoamme, myös mielemme rauhoittuu. Tehokas konkreettinen keino sulkea tietotulva, on itselle mielekäs tekeminen. Kun löydät sen oman tavan rentoutua, muista varata sille arjessa aikaa.

 

Ravinto on iso osa hyvinvointia

Ravinto on toinen tehokas tie tietoisen elämän ruokkimiseen tai sen kadottamiseen. Kun ruokimme itseämme huonolla ruoalla ja turrutamme mielemme ahmimisella, ajaudumme yhä vain kauemmaksi itsestämme. Emme kohtaa itseämme ja sitä mitä tarvitsemme. Tietoisuutta voi harjoittaa monella tavalla ja se auttaa myös oikeanlaisten ravintotottumusten omaksumisessa, stressinhallinnassa ja sillä on vaikutusta myös unenlaatuun ja onnellisuuteen.

Ravinto on iso osa hyvinvointia. Ruokailu, ravinto ja ruoka ovat tiukasti sidoksissa niin fyysiseen hyvinvointiimme, mutta myös psyykkiseen hyvinvointiimme. Ravinto vaikuttaa osaltaan psyykkiseen hyvinvointiimme ja psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa siihen mitä syömme. Mielestäni tärkeimpiä asioita kokonaisvaltaista ravintokäyttäytymistä ajatellen on se, kuinka suhtaudumme ruokaan. Millaisia ajatuksia ruoka, syöminen ja ravinto meissä herättävät? Arvostammeko ruokaa? Näkyykö se meidän toiminnassamme? Lisäksi on olennaista huomioida ruoan herättämät tunteet.

Suhde ruokaan on ihannetilanteessa mutkaton. Meillä ei silloin ole viha-rakkaussuhdetta ruokaan, emmekä koe syömisestä syyllisyyttä. Emme turruta tunteitamme syömisellä tai yritä hallita sillä sisäistä kaaostamme. Ruoka ja syöminen ovat hyviä renkiä, ne pitävät meidät liikkeellä, tarjoavat mahdollisuuden yhdessäoloon ja nautintoon ja parhaassa tapauksessa edistävät terveyttämme. Ruoka on kuitenkin huono isäntä.

Siinä vaiheessa, kun ruoka ja syöminen alkavat hallita sinua, on tärkeää herätä. Ravinto ei ole vankila. Hyvinvointi ei ole uskonto. Ne ovat luonnollinen osa sinua.

Hyvinvointi on luonnollinen osa elämää

Haluan näyttää, että hyvinvointi ei tasapainon löydyttyä vie sinulta aikaa, eikä voimavaroja. Harjoittelujakso vaan vaatii sinulta sitoutumista. Kun löydät sen oman tien hyvinvointiin, ne asiat jotka ennen tuntuivat työläiltä, tuntuvat nyt välttämättömiltä osilta sinun arkeasi. Hyvinvoinnista on tullut osa sinua. Näen perheenäitinä omaksi tehtäväkseni näyttää esimerkkiä myös lapsilleni. Lapsena opitut tavat on helpompi säilyttää aikuisuudessakin.

Vaikka aika on välillä tiukassa, hyvästä ravinnosta en tingi. Se on arvomaailmassa korkealla. Jos syön huonosti, heijastuu se heti myös muille elämänalueille; liikkumiseen, kehon oloon, henkiseen hyvinvointiin sekä uneen. Välillä elämässä kuitenkin juhlitaan ja herkutellaan, vaikka perunalastuilla tai ihan perinteisesti kermakakulla. Entä sitten?

Ihannetilanteeseen olet päässyt silloin kun mielesi tekee väsyneenä ennemmin aurinkoista energiasmoothieta kun pullapitkoa. Omia mieltymyksiä voi muuttaa, omaa toimintamalliaan voi muuttaa. Jos tahtoo.

Loppujen lopuksi terveellinen ruoka on vain osa elämää. Jos siitä tulee hyvän elämän ja hyvinvoinnin ainut mittari, ollaan menty liian pitkälle, jossa onnellisuus mitataan jääkaapilla. Parhaimmillaanhan terveellinen, ravinteikas ja värikäs ruoka tukevat ihmisen toimintakykyä ja ovat osa sitä ihan hyvää elämää.

Lotta Lahti

Hyvän mielen vuosi

Olenko lintu vai kala?

Jos et tune itseäsi, kuinka tiedät mitä tahdot? Jos et tiedä mitä tahdot, kuinka osaat suunnistaa oikeaan suuntaan? Jos et tiedä kykyjäsi, kuinka tiedät mihin kaikkeen kykenet? Jos et osaa unelmoida, kuinka osaat asettaa tavoitteita?

Kestävin elämäntapamuutos lähtee oman asenteen muuttamisesta ja itsetuntemuksen kehittämisestä. Jos et tunne itseäsi, et voi koskaan tietää mihin kaikkeen kykenet.

Parhaisiin tuloksiin elämssä pääsemme, kun osaamme valjastaa käyttöömme omat voimavaramme. Vain heikkouksiin ja virheisiin keskittyminen ei johda pysyviin tuloksiin, eikä ole kokonaisuuden kannalta motivoivaa. Jokainen ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, miten juuri Sinun kannattaisi elää oma elämäsi.

Haluan tukea asiakkaiden omaa potentiaalia, jolloin tulokset ovat kestäviä. Että myös valmennuksen jälkeen asiakas tietäää mitä tekee, koska hän on tehnyt pohjatyön hyvin. Kuka olen? Mitä haluan? Mitä osaan? Millainen on ympäristöni? Mikä on mahdollista? Mikä ei?

Maaretta Tukiaisen uusi tehtäväkirja Hyvän mielen vuosi-tehtäväkirjani (2017, PS-kustannus) on valmennuksellinen opus niille, jotka ovat valmiita vahvistamaan omia myönteisiä ajatusmallejaan. Niille, jotka ovat valmiita tutustumaan itseensä. Valmiita tavoittelemaan omia unelmiaan. Sekä niille, jotka tuntevat elämässään vielä, että oma tie on hämärän peitossa.

Tehtäväkirja toimii hyvin samalla tavalla kuin elämäntapavalmentaja tai kokonaisvaltaiseen ihmiseen keskittyvä hyvinvontivalmentaja. Kompassina suuntaamassa sinun kehitystäsi oikeaan suuntaan. Polttoaineena antamassa muutokselle vauhtia. Kävelykeppinä, johon välillä tukeutua vaikeina hetkinä. Sekä peilinä, josta itseään ja elämäänsä välillä peilata.

Tehtäväkirja käsittelee paljon samoja teemoja kuin Kauniin elämän koulun valmennukset. Itsetuntemus, elämän tavoitteet, voimavarat, itsearvostus, konkreettiset keinot, ympäristön tuki, muutosten pysyvyys, mielen ja katsomuksen avaaminen, asennekasvatus, mielenhallinta sekä kehotietoisuus. Hyvin tärkeitä teemoja pysyvän muutoksen kannalta. Jokainen meistä ansaitsee elää parempaa elämää. Kysymys on enemmän siitä uskallammeko?

“Elämämme on sellainen miksi ajatuksemme sen tekevät.” – Marcus Aurelius

Sinä itse päätät millainen elämäsi on

Voi olla helpompaa syyttää muita oman elämän suunnasta, kuin ottaa siitä itse vastuu. Onnellisuuden kannalta suosittelen vastuun ottamista. Se voi tuntua pelottavalta, mutta on lopulta palkitsevaa. Oman elämän herruus kantaa hedelmää koko loppuelämäksesi. Vain sinä voit luoda itsellesi hyvän elämän. Ei kukaan muu.

Poimimalla asioita ulkopuolelta et joudu koskaan kohtaamaan itseäsi. Et joudu koskaan pohtimaan omaa toimintaasi, omaa kehoasi, omaa mieltäsi. Hyvä elämä on helppo ulkoistaa, mutta ulkoistaminen ei anna sinulle hyvää elämää, hyvää mieltä. Kaikki ulkopuolinen on aina vain väliaikaista. Elämä virtaa eteenpäin ja ainoa asia, joka seuraa sinua päivästä toiseen, olet sinä itse.

Lopuksi muista.

Ne asiat, joihin kiinnität huomiota, lisääntyvät ja kasvavat. Ne saavat lisää painoarvoa elämässäsi. Maailma on alati muuttuva paikka. Yksi niistä harvoista asioista tässä maailmassa, joita voit itse hallita, on oma mielesi, oma asenteesi elämään. Voit joko itse kehittää mieltäsi tai antaa sen kehittyä omaan tahtiinsa, ulkopuolisen maailman sanelemana. Anna itsellesi mahdollisuus parempaan elämään.

Osallistu arvontaan ja voita oma Hyvän mielen vuosi – Tehtäväkirjani postitettuna itsellesi ja ystävällesi. Voit antaa tämän ihanan lahjan omalle rakkaallesi, ystävällesi, työkaverillesi tai vaikka lapsellesi! Aloittakaa yhdessä hyvän mielen vuosi jo tänä vuonna. Arvonta suoritetaan Kauniin elämän koulun Facebook-sivuilla syyskuun 22. päivä! Osallistu tästä –> 🙂 Kauniin elämän koulu – arvonta

Hyvinvointivalmennus - Seinäjoki

Lotta Lahti <3

Mitä kannattaa syödä? Vastaus: Syö ruokaa.

Sinulle, joka haluat syödä ruokaa.

Tämä artikkeli on kirjoitettu hieman provosoivaksi, joten älä ihmettele jos se ärsyttää sinua. Kirjoitan tekstin sinulle, joka olet hukassa ravintosuositusten, painonhallinnan, hyvinvoinnin, elämästä nauttimisen ja terveellisten ravintotottumusten silkkisessä verkossa. Tai sinulle, joka tiedät jo kaiken, mutta sinua vain kiinnostaa ravintoon liittyvät asiat sen laajemmassa merkityksessä. Nykyään vallitseva nutrionismin aikakausi nimittäin saa viisaammankin pään aivan sekaisin. Mitä minun oikein tulee syödä? Jos et jaksa lukea koko tekstiä, kelaa loppuun, jossa tulee kuusi nyrkkisääntöä kestävään ruokailuun.

Eikö ole hieman häpeällistä, että ihminen on ainut eläin, joka ei tiedä mitä hänen tulee syödä? Toisaalta siinä ei ole mitään häpeällistä tässä maailmassa, jossa elämme. Maailman markkinatalous (erityisesti elintarvikebisnes) suoltaa mainontaa mahtavalla kyydillä ja uusia tutkimuksia (toisistaan ristiriitaisia) ravinnosta julkaistaan jatkuvasti.

Eli ei ihme, jos olemme hukassa ravinnon kanssa. Ruoka on piiloutunut esimerkiksi sellaisten termien taakse, kuin proteiini, kivennäisaineet, transrasvat ja E-koodit. Vaikka ruokahan on oikeasti omenoita, porkkanoita, lihaa, leipää ja voita. Oikeita ruoka-aineita. Ei mitään vaikeasti lausuttavia erikoissanoja.

Me länsimaissa asuvat ihmiset painimme sellaisten ongelmien kanssa, joista isoisovanhemmillamme (tai köyhillä kansoilla vieläkään nykymaailmassa) ei ollut tietoakaan. Ongelmat ovat kuitenkin meille tosia, eivätkä edes naurun asia. Suurin osa markettien valikoimasta ei nimittäin ole syömäkelpoista ruokaa (vaikka siinä lukisi isolla mainosteksti ”sisältää paljon proteiinia”). Vaikka jokin ruoka-aine on päätynyt kauppojen hyllylle, ei sen tarvitse päätyä sinun (tai perheesi) ruokalautaselle.

Ravintotiede ja ruokavaliovillitykset

Ravintotiede, tuo erittäin kyseenalainen tieteenala, jossa on omat koulukuntansa ei enää herätä minussa luottamusta samassa määrin kuin ennen. Miksi joissain suosituksissa kehotetaan syömään prosessoitua ruokaa (margariini)? Jokin aika sitten muodissa oli vähärasvaisuus, jolloin tuotteisiin lisättiin sokeria tai muita rakennetta parantavia aineita. Tällöin elintarvikekoneisto toi markkinoille, vaikka minkä näköistä light- tuotetta, joita markkinoitiin vähärasvaisuudella ja olivat sitä kautta mainonnan mielestä terveyttä edistäviä elintarvikkeita (Eivät todellakaan olleet). Vähärasvaisuus-buumi ei siis ollut kovin terve buumi.

Viimeisin villitys, joka onneksi on nyt hiipunut, oli karppaus. Tämä tarkoitti proteiinin ja rasvan (liha ja voi) määrän kasvua ruokavaliossa ja hedelmien, vihanneksien ja täysjyväviljan vähentämistä ruokavaliosta. Vaarallista? Kyllä vain. Ketoosi on kuin elimistön myrkytystila. Karppaus-buumi ei siis ollut kovin terve buumi.

Molempien näistä villityksistä huomattiin myöhemmin olevan jollain tapaa terveydelle vaarallisia. Onneksi. Kuitenkin niistä on jäänyt jäänteitä käsityksemme siitä, mikä on terveyttä edistävää ruokaa. Monet suomalaiset suosivat edelleen vähärasvaisia tuotteita (esimerkiksi vähärasvainen jugurtti, jossa lisättyä sokeria) niiden laadun kustannuksella. Tai välttelevät täysjyväviljoja ja hedelmiä niiden lihottavuuden (hiilihydraatit) perusteella.

Uusin villitys on äärimmilleen viety proteiinin ihannointi tai gluteeniton ruokavalio (muillakin kuin keliaakikoilla). Kuitenkaan kumpikaan näistä villityksistä ei itsessään edusta terveyttä edistävää ruokavaliota.

Missä on oikean ruuan villitys?

Oikea ruoka on vaikea saada villitykseksi saakka, koska elintarviketeollisuus (jossa pyörii huikeat summat rahaa) ei hyödy siitä millään tavalla. Oikea ruoka on siis prosessoimatonta ruokaa, suoraan pellolta pöytään tyylillä. Tai metsästä pöytään tyylillä. Tai järvestä pöytään tyylillä. Tai tilalta pöytään tyylillä. Tai parhaassa tapauksessa kaikkea tätä.

Oikean ruuan villitys on vielä toistaiseksi jäänyt toiseksi muille villityksille, koska parsakaalin kylkeen on vaikea kirjoittaa mainosmielessä koukuttavia lausahduksia sen terveysvaikutuksista. Parsakaali ei ole madiaseksikäs tuote. Parsakaali on esimerkki niistä hiljaista HEVI-osaston ravintopommeista, jotka eivät saa ääntään kuuluviin täysjyvämurojen, proteiinirahkojen, karppileivän ja ruuansulatusjugurttien luvatussa maassa.

Jos haluat syödä terveellisesti ja nauttia ruuasta enemmän on sinun ajateltava ravintoa enemmän kuin ravintoaineiden summana. Ravinto on siis ruokaa, oikeita ruoka-aineita, joista on tarkoitus nauttia. Mieluummin laadukasta ruokaa, kohtuudella ja seurassa, kuin ruuan korviketta, tiedostamattoman pikaisesti ja yksin. Miksi ei sitten ruuan korvikkeita (eli teollisesti tuotettu ja prosessoitu ”ruoka”)? Koska uskon, että ne sekoittavat elimistömme luonnolliset signaalit.

Kun syöt oikeaa ruokaa (= mahdollisimman prosessoimatonta, esimerkiksi vihanneksia, hedelmiä, marjoja, kylmäpuristettua oliiviöljyä, luomutuotteita, luomuvoita, täysjyväviljaa, kalaa ja laadukasta lihaa tai riistaa) kehosi tunnistaa kylläisyyden ja toimii luonnollisemmin. Mieliteot vähenevät, koska elimistösi saa oikeasta ruuasta tarvitsemansa.

Suomessa ravintosuositukset ovat olleet olemassa jo pitkään koko kansan saatavilla.  Ihmisiä neuvotaan ravintoon liittyvissä asioissa vauvasta vaariin. Kuitenkin olemme kanssa, joka lihoo koko ajan. Lisäksi olemme onnettomia.  Mistä tämä oikein johtuu? En usko, että ainakaan valtion ravintoneuvonnan puutteesta.

Pelkään, että se johtuu maalaisjärjen puutteesta (ravintoon liittyen), arvomaailman muuttumisesta (ruokailuun, sen hankkimiseen eikä valmistamiseen ei saa kulua enää aikaa eikä rahaa) ja markettien surkean tarjonnan aiheuttamasta sekaannuksesta (tarvitseeko perustella). Eli vastuussa olemme me kaikki, niin kuluttajat kuin tuottajat.

Maalaisjärjellä tarkoitan sitä järkeä, jota sinun isoisoisovanhemmat käyttivät. Syödään niitä raaka-aineita, jotka ovat sesongissa, syödään vaatimattomasti ja nautitaan täysin rinnoin siitä ruuasta, jonka saamme syödäksemme. Nykyään tämä on helpompaa (tai vaikeampaa, koska huonoa tarjontaa on enemmän). Suurimman osan meistä ei tarvitse viljellä tai metsästää omaa ruokaamme, mutta voimme silti syödä monipuolisesti ja terveellisesti.

Syö värejä ja nauti siitä

Kuinka sitten syödä ja voida hyvin? No yksinkertaisesti syömällä kasvipainotteista ruokaa kaikissa väreissä. Kun lautasellasi on aina suurin osa kasvikunnan tuotteita (hedelmiä, vihanneksia, marjoja) ja käytät lihaa sekä käsittelemätöntä rasvaa vain lisukkeena maun vuoksi (ei siis toisin päin, että vihannekset olisivat lisuke!) pudotat painoa ja pysyt terveempänä. Se on nimittäin ainut fakta, josta kaikki ravintotieteilijät ovat aina olleet samaa mieltä. Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat terveellisiä.

Nykyään toki vihannesten ja hedelmien ravintoarvot eivät enää yllä samalle tasolle kuin sata vuotta sitten, koska maaperämme on köyhtynyt ravinteiltaan. Tämä johtuu esimerkiksi tehoviljelystä ja myrkyistä, joita pellolle ruiskutellaan. Tämä taas johtuu siitä, että ihmiset eivät halua maksaa maltaita ruuasta, vaan tahtovat paljon ruokaa ja halvalla. (Samasta syystä johtuu liha- ja maitotuotteiden epäeettinen tehotuotanto, joka on köyhdyttänyt niin eläinten olosuhteita kuin heidän tuottamansa lihan ja maidon ravintoarvoja) Mutta mihin tässä ajattelussa ollaan menty? Siihen, että olemme lihavia ja sairaita.

Jos maksaisimme ruuastamme enemmän, söisimme vähemmän, nauttisimme ruuastamme enemmän, saisimme pienemmästä määrästä enemmän vitamiineja ja heittäisimme ruokaa vähemmän roskiin. Tämä siis edistäisi kaikkien terveyttä. Myös maaperämme ja luontomme. Vai oletteko eri mieltä?

Ruoka on enemmän kuin ravintoaineita

Ruoka on siis enemmän kuin A-E-C tai K-vitamiinia, proteiinia, hiilihydraattia tai rasvoja. Se on ruokaa, nautintoainetta ja kulttuurimme ydin. Ruokaa on syöty aina ja tullaan aina syömään. Mitä jos alkaisimmekin ajatella ruokaa enemmän ruoka-aineiden kuin ravintoaineiden kautta. Se, että tiedämme, että esimerkiksi porkkanassa on A-vitamiinia, ei vie meitä vielä kovin pitkälle. Jos syömme porkkanaa ainoastaan sen A-vitamiinipitoisuuden kautta, köyhtyy nautinto sekä kulttuuri.

Jos taas ajattelemme porkkanaa ihanana ruoka-aineena, josta voi valmistaa, vaikka mitä niin raakana kuin kypsennettynä, alamme olla oikeilla jäljillä. Ruoka on siis polttoainetta, ravintoainetta, kulttuuria sekä nautintoa. Ei ainoastaan yhtä näistä. Porkkana kasvaa maassa mullassa, se korjataan sadonkorjuussa, kokataan ihanaksi ruuaksi ja nautitaan läheisten seurassa.

Porkkanoiden lisäksi myös kakkua saa syödä. Miksi ei? Kakku kuuluu juhlaan ja yhdessä nautittavaksi. Huom. nautittavaksi. Ei sen vuoksi, että tuntisimme siitä syyllisyyttä. Kakulla on merkitystä erityisesti kulttuurimme saralla. Se ilmentää juhlaa. Kakku leivotaan, koristellaan ja syödään. Siitä nautitaan ja iloitaan elämästä. (Oli se sitten kermakakku tai vegaaninen raakakakku)

Meidän länsimaalaisten kannattaisi ruoka-asioissa ottaa mallia esimerkiksi aasialaisilta tai jopa ranskalailta. Aasian köyhissä maissa elintaso on huonompi, joten ihmiset syövät enemmän kasviksia ja riisiä (vähemmän eläinkunnan tuotteita, eivätkä pääsääntöisesti prosessoitua ruokaa). Heillä ei esiinny laajalti samoja terveysongelmia kuin meillä (esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit). Ranskassa taas osataan nauttia ruuasta. Siellä patonki voilla on nautinto, joka syödään yhdessä ystävien kanssa ei kielletty ruoka-aine, joka hotkitaan yksin salaa automatkalla kokoukseen. Syödään siis enemmän vihanneksia ja nautitaan ”sattumista” (esimerkiksi vaaleasta patongista, leivonnaista, jäätelöstä, suklaasta yms.) enemmän.

Mitkä nyrkkisäännöt toimivat tasapainoisen, onnellisen ja terveellisen ravintokulutuksen osalta?

Syö ruokaa, jonka isoisoisovanhempasikin tunnistaisivat ruuaksi. Jätä siis kaikki lisäaineet kauppaan. Syö mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa, jonka ravintosisältöluettelossa ei ole erityisen vaikeasti äännettävissä olevia ainesosia. HeVi-tuotteita, marjoja, prosessoimatonta täysjyväliljaa ja rasvaa, kalaa, luomukananmunia, luomulihaa tai riistaa. Jos käytät maitotuotteita, käytä mahdollisimman luonnollista. Osta siis niitä tuotteita, joiden kyljessä ei mainosteta sitä kuinka terveellisiä ne ovat. (Nämä ”terveystuotteet” on usein kehitetty enemmän dollarin kuvat silmissä kuin kuluttajan terveys mielessä). On aina parasta, kun tiedät mistä ruokasi on tullut? Kuka sen on viljellyt? Millä tavalla? Nämä olivat asioita, jotka olivat isoisoisovanhemmillesi itsestäänselvyyksiä.

 

  1. Nauti ruuastasi ja panosta ruokailuhetkeen. Mitä tietoisemmin syöt, sitä vähemmän syöt. Ja sitä laadukkaampaa ruokaa syöt. Lisäksi ruokailutilanne on hyvä sosiaalinen tilanne, ja hyvät sosiaaliset suhteet edistävät aina hyvinvointiasi. Ruoka ja syyllisyys eivät mahdu samaan pöytään. Yksi onnellisuuden ja hyvinvoinnin tärkeimmistä asioista on armollisuus itselle ja elämästä nauttiminen. Kun syöt oikeaa ruokaa 80% ajastasi ja herkuttelet tietoisesti ja kohtuudella, ei sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä ruokaan liittyvistä asioista. Voit nauttia ruuasta 100% ajastasi. Koska oikea ruokakin (siinä missä leivonnaiset, sulkaa ja sipsit) on nautinto, luota minuun.

 

  1. Maksa enemmän, syö vähemmän. Moni sanoo, että heillä ei ole varaa terveelliseen ruokaan. Olen tästä täysin eri mieltä. Voin rehellisesti sanoa, että tuloni ovat aina olleet keskivertoa huonommat, mutta minulla on silti nykyään varaa ruokkia itseni ja perheeni terveellisellä ruualla. Koska haluan. (Ennen ei ollut varaa, koska en kokenut terveellistä ruokaa niin tärkeäksi.) Kyse on arvoistasi, tavoistasi ja asenteestasi. Ainakaan Suomessa ruoka ei ole vielä niin kallista, että siihen ei olisi varaa. Miten meillä on sitten varaa muihin asioihin? Fakta on, että kulutamme mielellämme muihin ”hyödykkeisiin” (herkkuihin, matkusteluun, vaatteisiin, elektroniikkaan, bensaan, päihteisiin yms.) kuin ruokaan. Sitten lihomme huonosta ruuasta ja rahamme hupenevat laihdutusvalmisteisiin, lääkkeisiin, kuntosalimaksuihin ja ravintoneuvontaan. Ja olemme onnettomia ja sairaita. Mitä jos maksaisimme jo alkupäässä hieman enemmän, jolloin äänestäisimme lompakollamme niin terveemmän itsemme (ja perheemme) kuin terveemmän luonnon puolesta?

 

  1. Syö aterioita. Tämä voi kuulostaa todella omituiselta ohjeelta, koska se on itsestäänselvyys ihan niin kuin ohje ”syö ruokaa”. Mutta jos tämä on itsestäänselvyys, miksi niin moni ei noudata tätä? Miksi napostelemme suurimman osan päivän kaloreistamme? Miksi välipalakulttuuri on niin voimakas? Ohjeeni olisi, että syö sen mukaan mitä tarvitset. Ei ole mitään selkeää ohjetta, kuinka monta kertaa päivässä kaikkien tulee syödä. Ihmiset elävät erilaisissa päivärytmeissä. Osa urheilee päivittäin, osa tekee ruumiillisesti raskasta työtä. Syö siis sen mukaan, mitä kulutat. Jotkut ihmiset tarvitsevat aterian viisi kertaa, toiset kolme kertaa päivässä. Kunhan syöt riittävästi.

 

  1. Kuuntele kehoasi. Tällä tarkoitan sitä, että opi huomaamaan, milloin sinulla on nälkä ja milloin olet täynnä. Mutta myös sitä, että kuuntele mitä kehosi haluaa. (Mielesi siis on se, joka haluaa karkkia, ei kehosi) Kaipaako se salaattia? Lämmintä sosekeittoa? Paistettua kananmunaa? Täyttävää täysjyväpastaa? Leipää? Vettä? Kun tulet sinuiksi kehosi kanssa, opit kuuntelemaan mitä sillä on sinulle sanottavana. Se tietää mitä tarvitset. Lisäksi kuuntele makuaistiasi. Ruokahan maistuu parhaalta nälkäisenä. Joten syö rauhassa ja tunnustele milloin olet kylläinen. Santsilautanen ruokaa ei taatusti maistu yhtä hyvältä kuin ensimmäinen. Syö hitaasti, koska kylläisyyden tunne tulee aina vähän jälkijunassa. Tällöin myös pureskelet ruokasi paremmin ja se jos mikä, on hyväksi sinulle.

 

  1. Tee itse ruokasi. Tarvitseeko tämä selityksiä? Kun teet ruokasi itse, tiedät mitä ruoassa on. Joten aina kun mahdollista, tee ja mausta ruoka itse.

Omat tavoitteeni oikean ruuan puolesta ovat: 

  • Opin käyttämään enemmän lähellä tuotettuja kestäviä raaka-aineita
  • Tunnistan sesonkituotteet muulloinkin kuin kesällä
  • Minusta tulee vieläkin innokkaampi marjojen, sienien ja villiyrttien keräilijä
  • Opin kasvattamaan vihanneksia omassa pihassa, parvekkeella tai vaikka siirtopuutarhassa

Kohta on juhannus! 🙂

Lotta Lahti <3