Tunne vahvuutesi – tunne voimaeläimesi

Miltä tuntuisi kuulla mehiläisen viesti hyvinvoinnista? Tai pohtia rauhassa miten hyödyntää ketun neuvokkuutta elämässä? Miltähän tuntuisi löytää omat vahvuudet ja ottaa ne tietoisesti käyttöön oman hyvinvoinnin edistämisessä?

Eläimillä on ainutlaatuisia ominaisuuksia. Vakautta, voimaa, oveluutta, muutoskykyä, joustavuutta, omaäänisyyttä ja monia muita samaistuttavia piirteitä. Kysymys kuuluu: Voiko itsetuntemusta lisätä voimaeläinten kautta samaistumalla eläinten ominaisuuksiin? Vastas kuuluu: Kyllä voi.

Itsetuntemus on kaiken a ja o

Kuinka sitten alkaa pohtimaan omia vahvuuksiaan, jos ei ole ajatustakaan siitä kuka tai millainen on? No, silloin voi olla aika hienoa aloittaa tämä ihana päättymätön itsetutkiskelun matka. Matka, jossa oppii tuntemaan itsensä ja saattaa siinä matkan varrella napata mukaansa ison kasan itsevarmuutta ja hyvinvointia. Itsetuntemus on oikeastaan kaiken a ja o.

Itsetuntemusta voi kehittää ihan yksinkertaisesti tietoisesti tutustumalla itseensä, omiin arvoihinsa, juuriinsa, tarpeisiinsa sekä tapaansa toimia ja ajatella. Kysy itseltäsi esimerkiksi näitä kysymyksiä:

Mikä sinulle on tärkeää?

Mistä olet tullut ja minne menossa?

Miten sinä reagoit asioihin? Miksi?

Mitä rakastat?

Mikä saa sinut voimaan hyvin?

Missä olet hyvä?

Mitä haluat oppia?

Mistä unelmoit?

Voimavaralähtöinen työskentely

Voimavaralähtöinen työskentely ei ole mitään ydinfysiikkaa, vaan huomion keskittämistä vahvuuksiin, voimavaroihin ja onnistumisiin. Tällä ei tarkoiteta, että ongelmat ja haasteet lakaistaan maton alle, vaan sitä, että lähestymistapa ongelmiin on vahvuus- ja voimavaralähtöinen. Ajatellaan, että vahvuuksia ja voimavaroja käyttämällä ja vahvistamalla voidaan vaikuttaa myönteisesti elämän solmukohtiin.

Monesti voimavaralähtöiseen lähestymistapaan liittyy myös ratkaisukeskeisyys, jossa ongelmien sijaan keskitytään ratkaisuihin. Ja itse näen, että näihin ratkaisuihin voidaan päästä juuri voimavaroja ja vahvuuksia hyödyntäen. Vaikeassa elämäntilanteessa voin siis uhriutua tai päättää selviytyä. Lue lisää resisienssistä täältä: Psyykkinen palautumiskyky eli resilienssi

 

voimavarakeskeisyys

 

Otetaan esimerkki vaikka minun elämästäni.

Ongelma: Saan levätä liian vähän, jonka vuoksi olen koko ajan uupunut.

No niin.

Lähestymistapa nro 1. Keskitytään heikkouksiin ja ongelmaan.

-Pohdin kuinka väsynyt nyt olenkaan, voivottelen ja kierrän kehää ongelman ympärillä (trust me, olen tehnyt tätäkin!)

-Ajattelen, että tämän siitä nyt saa, kun on niin suorituskeskeinen ja työorientoitunut ihminen. ”Nyt minun pitää kyllä muuttaa näitä piirteitä itsessäni!”

Kuinka helppoa ja motivoivaa tämä olisi?

Ei ensinnäkään helppoa eikä todellakaan motivoivaa. Suorituskeskeinen ja työhön orientoitunut ihminen voi kääntää nämä ominaisuudet myös edukseen!

Voin siis lähteä tarkastelemaan tilannetta voimavalähtöisestä näkökulmasta, joka tuo myös ratkaisun ongelmaan.

Lähestymistapa nro 2. Keskitytään ratkaisuun, vahvuuksiin ja voimavaroihin.

Tavoite: Levätä enemmän ja nukkua laadukasta unta.

Voimavarat: Olen ratkaisukeskeinen, hyvä organisoimaan ja aikaansaava.

Tehostan omaa työskentelyäni, jolloin teen työni lyhyemmässä ajassa (aikaansaava).

Suunnittelen lepohetket etukäteen (organisointitaidot).

Opettelen sanomaan ei osalle työtarjouksista ja pyydän apua esimerkiksi lastenhoitoon ja kotitöihin (ongelmanratkaisu).

Tässä lähdetään siis pohtimaan ratkaisua ongelmaan vahvuuksieni kautta, ei muuttamaan minun ”heikkouksiani”, joiden vuoksi olen tilanteeseen joutunut. Menetelmässä nostetaan esille toiveikkuus ja voimavarat. Ajatellaan, että jokaisella meissä on itsessämme ne voimavarat, joilla muutos saadaan aikaan. Harvoin asiat ovat näin yksinkertaisia, mutta oman ajattelutavan voimaa ei kannata väheksyä.

Huomaathan, että myös avun pyytäminen ja oman tukiverkoston tunteminen on vahvuus?

itsetuntemus voimaeläimet

Eläinten ominaisuudet voimavarana

Maaretta Tukiaisen ja Markus Freyn kirjassa Pohjolan voimaeläimet (Tuuma 2018) kuvataan uskomattoman upealla visuaalisella ja tarinankerronnallisella tavalla Pohjolan eri eläimiä. Niiden tarunhohtoisuutta ja niiden symboloivaa voimaa.

Eläinten kautta esitellyt vahvuudet ja voimat ovat helpommin samaistuttavia, kuin vahvuuksien kuvaaminen yleisellä tasolla. Voi olla helpompi kuvitella karhun voima itsellään ikään kuin mielikuvana karhusta, joka asuu sisällä, kannattelee ja ohjaa omia valintoja ja toimintaa.

Kirjassa kuvataan jokaista eläintä tarujen ja tarinoiden kautta. Kuvataan eläimen ominaisuuksia ja symboliikkaa. Jokaisen eläimen kohdalla lukija saa myös pysähtyä pohtimaan omaa elämäänsä ja itseään eläimen ominaisuuden kautta. Kirjassa yhdistyy luontevalla tavalla tarinallisuus ja itsetutkiskelu, joita johdattaa eteenpäin Freyn upea kuvitus.

Itselle jäi ritariparhosen kohdalla mieleen muutoksen mahdollisuus ja uusiutuminen. Tukiainen kirjoittaa näin: ”Se on myös esimerkki siitä, että ihminen voi muuttaa muotoaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin- perhosen tapaan vieläpä monta kertaa elämänsä aikana.

Perhonen symboloi kykyä luoda nahkansa yhä uudelleen. Se kuvastaa voimaa kehittyä ja nousta ylemmäs, kykyä kohota korkeuksiin ja rohkeutta täyttää inhimillinen potentiaali.”

Inspiroivaa! Jokainen meistä voi ottaa vastuun omasta kehityksestä ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Vaikka juurikin sillä mentaliteetilla, että tutustuu omiin vahvuuksiin ja harjoittelee niiden hyödyntämistä elämässä.

Voimaeläinkortit

Voimaeläinkorteissa vahvuuksia ja voimavaroja lähestytään siis eläinten kautta. Korttien avulla voidaan ammentaa voimaa pohjoisesta luonnosta ja siellä asuvista eläimistä. Kortit inspiroivat ja kuvitus on kaunis.

Korttien mukana tulee myös käyttöehdotuksia esimerkiksi intuitiiviseen työskentelyyn tai käytettynä johonkin spesifiin tilanteeseen tukemaan suoritusta.

onnellisuus hyvinvointiblogi

Esimerkkiteksti kortista

Kuukkeli – Onnellisuus – Teen sitä, mikä tekee minut onnelliseksi

Löytyykö sinusta Kuukkelin voimaa? Voisitko harjoitella kuukkelin voimalauseen käyttämistä elämässäsi? Muuttaisiko se suhtautumistasi? Muuttaisiko se arkeasi?

Kuukkeli osaa hyvin kiteyttää tämän iänikuisen mystisen onnellisuuden salaisuuden. Se on jokapäiväisiä tekoja. Se on monesti meidän omissa käsissämme. Jos kuukkeli sen osaa, osaat sinäkin!

Olen käyttänyt kortteja terapia- ja valmennustyössä. Sekä kuvat, että niihin kirjoitetut voimat ja voimalauseet herättävät keskustelua ja saavat aikaan ihanaa vuorovaikutteista surinaa ihmisissä. Mitä kaikkea merkitystä on esimerkiksi Karhun voimalla omassa elämässä? Kuinka se ilmenee? Milloin voin erityisesti tuntea tämän voiman ja milloin tarvitsen sitä eniten?

Pohjolan voimaeläimet kiteyttävät niin korteissa kuin kirjassa eläimiin liitetyt uskomukset. Kirja ei ole perinteinen ”self-help-kirja”, vaan siinä käsitellään laajasti myös eläinmytologian taustakäsitteistöä; Kalevalaa, termistöä, kansanuskomuksia sekä muinaisten suomalaisten maailmankuvaa. Kirjassa on siis vankka historiallinen havina.

Itse luin kirjaa selvästi itsensä kehittämisen näkökulmasta. Eli juuri siitä näkökulmasta, että meissä itsessämme piilee näitä samoja ominaisuuksia kuin pohjolan upeissa eläimissä. Miksi siis emme ottaisi niitä käyttöön?

Täältä pääset tilaamaan omat voimaeläimesi tai tutustumaan lisää aiheeseen.

Mikä on sinun voimaeläimesi?

Lotta

 

Vegaaninen kanttarellirisotto

Risotto on ihan parasta lohturuokaa. Sellaista jota voi syödä sohvan nurkassa viltin alla pitkän työpäivän jälkeen. Nauttia jokaisesta haarukallisesta ja hymyillä. Ihan sama vaikka pihalla sataa.

Tai sitten risotto on aivan täydellistä aikuisten seurusteluruokaa. Risotto sopii viikonloppuihin sellaiseen kokkailuun, jossa kaikki kerääntyvät saman katon alle ja risotto valmistuu siinä seurustelun ohella. Takassa leimuaa tuli ja ystävien kanssa avataan ehkä pullo kuivaa valkoviiniä (kuuluu myös reseptiin, mutta ei pakollinen!). Valmistetaan risotto yhdessä ja syödään yhessä. Ah ihanaa! Ja tämä resepti sopii niin vegaaneille kuin gluteenitonta ruokavaliota noudattaville (keliakia tai ei).

Reseptissä kermaisuutta tuo kaurakerma ja lisäravinteita ja makua selleri. Hapokkuutta viini ja sitruuna. Makua kanttarellit, joko kuivatut, pakasteesta tai tuoreeltaan. Sieniksi käy myös suppilovahverot. Tähän reseptiin käytetään paljon sieniä.

Itse tein risoton kuivatuista sienistä, jolloin laitoin sienet likoamaan tuntia ennen ruoan valmistusta. Tällöin sienien likoamisnesteeseen irtosi ihanaa makua jonka käytin nesteeksi valmistuksessa.

kasvisruoka - hyvinvointiblogi - elämäntapamuutos

RESEPTI

Vegaaninen kanttarellirisotto

Valmistusaika 60 minuuttia

Annokset 4-6

AINEKSET

2 dl kuivattuja kanttarelleja (tällöin laita kanttarellit likoamaan isoon leivontakulhoon 60 minuutiksi ennen kokkeilua, 1 litraa vettä+ 1 rkl hyvälaatuista kasvisliemijauhetta) Tai 4 dl tuoreita/pakastettuja kanttarelleja

2 sipulia hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 dl kuivaa luomu valkoviiniä TAI vahvaa kasvislientä+1 sitruunan mehu

2,5 dl kaurakermaa

2 lehtisellerin vartta pilkottuna

400 g risottoriisiä

3 rkl luomu extra neitsyt oliiviöljyä

ripaus suolaa

ripaus pippuria

puntti tuoretta persiljaa

tuoretta sitruunaa ja ravintohiivahiutaleita tarjoiluun

VALMISTUS

Laita kuivatut sienet likoamaan 60 minuuttia ennen aloitusta.  Jos taas teet tuoreista niin puhdista ja pilko sienet ja esipaista ne kuivalla pannulla niin, että neste irtoaa. Siirrä sivuun odottamaan.

Pilko sipulit ja selleri pieniksi paloiksi ja kuullota niitä öljyssä ainakin 10 minuuttia, niin että ne ovat hieman läpikuultavia. Lisää pannulle vähän lämpöä ja heitä riisi sekaan. Sitten on vuorossa parhaan tuoksuinen vaihe, sillä pannulle lisätään viini tai kasvisliemi. Tunne kuinka ihana tuoksu alkaa täyttää keittiön!

Lisää pannulle seuraavaksi yksi kauhallinen kerrallaan liotettuja sieniä ja niiden makuja imenyttä liotusnestettä. (Jos teet tuoreista valmista 1 litraa kasvislientä=vettä+hyvälaatuista kasvisliemijauhetta ja ala lisäämään sitä tässä vaiheessa.)  Lisäile lientä kauha kerrallaan sekoitellen risottoa rauhallisesti. Aina kun edellinen satsi on imeytynyt riisiin melkein kokonaan, lisää uusi kauhallinen. Höpöttele samalla ystäviesi kanssa!

Kun olet imeyttänyt kaiken liemen risottoon lisää joukkoon kaurakerma sekä puoli punttia hienonnettua persiljaa (ja jos käytät tuoreita sieniä lisää ne nyt). Lisää myös hieman suolaa ja mustapippuria myllystä. Tarkista maku.

Annostele risotto lautaselle ja tarjoa sen kanssa tuoreita sirtuunan lohkoja, tuoretta persiljaa ja ravintohiivahiutaleita. Nauti rauhassa jokaisesta haarukallisesta!

kasvisruoka - hyvinvointiblogi - elämäntapamuutos

Lotta

Vihreä chiavanukas

Tämä pienen pieni jälkiruoka maistuu sopivan makealle ja raikkaalle. Lisäksi siinä on ihanan silkkinen suutuntuma.  Ohje on helppo ja äärimmäisen ravinteikas. Siinä on rutkasti monenvärisiä kasvikunnan tuotteita! Vihreää avokadoa, oranssia klementiiniä, keltaista banaania…

Tämä jälkiruoka sopii hyvin viikonloppubrunssille! Voit toki tehdä sitä ihan milloin lystäät. Ohjeesta tulee noin kolme pientä annosta. Jos teet ruokaa isommalle porukalle, tuplaa ainekset, niin kaikki saavat oman pikku chiajälkkärin.

Ohje on sokeriton, gluteeniton, maidoton ja herkullinen! Tästä jälkkäristä ei taatusti tule vatsavaivoja eikä ällöä ähkyä. Se vain on juuri se pieni hennon makea pääte ihanalle ruokailulle läheisten kanssa. Huomaa, että spirulinan käyttö kannattaa aloittaa maltillisesti 0,5 tl päivä ja nostaa annosta pikku hiljaa aina 1 rkl päivässä.

Jos sinulla ei ole spirulinaa, voit tehdä tämän ilmankin. Väristä tulee vain vaalempi vihreä. Tai korvata spirulinan kotimaisella kuivatulla nokkosella (oikeastaan aika hyvä idea, kotimaisuus aina plussaa).

Eikun reseptiin..

Vihreä chiavanukas

RESEPTI

Annokset 3

Valmistusaika 5 min + tekeytyminen 10 min

Ainekset

2 ylikypsää banaania

3 rkl chiasiemeniä

1-2 tl spirulinaa

2 klementiinin mehu

1 greipin mehu

1 kiwi

1 dl kauramaitoa

1 avokado

10 vahvan mintun lehteä

0,5 tl kurkumaa

2 rkl juoksevaa luomuhunajaa tai vaahterasiirappia

Koriteluun kiwiä, tattarihiutaleita, pähkinöitä, siemeniä yms..

Tee näin

Laita ainekset blenderiin ja aja sileäksi. Anna chiasiementen turvota hetki ennen tarjoilua. Annostele pieniin kulhoihin ja koristele haluamallasi tavalla.

hyvinvointivalmennus - elämäntapamuutos - kasvisruokablogi

Lotta Lahti

Lopeta laihduttaminen

Liian laiha, liian lihava, laiha läski, liian lihaksikas, liian pieni peppu, liian iso peppu… ja niin edelleen. Näin me monesti puhumme joko itsestämme tai jostakin toisesta ihmisestä. Entä jos ihan jokainen meistä olisi hyvä, riittävä ja kaunis. Ihan jokainen. Just sellaisena kun on.

Oma syömishäiriö

21-vuotis syntymäpäiväni tienoilla terveydenhoitaja määräsi minut painontarkkailuun. 168 cm pitkänä naisen alkuna painoin 48 kiloa. Jokainen leipäpala oli viholliseni ja sain henkistä tyydytystä nälän tunteesta. Ruokavalioni koostui raaoista juureksista ja sokerittomista karkeista. Jokainen päiväni oli taistelua kaloreita vastaan. ”Söin 50 kaloria, nyt minun pitää tehdä kaksikymmentä vatsalihasta!”Olin siis ihan pihalla.

Tämä ei näkynyt ulospäin selkeästi. Pelasin lentopalloa, opiskelin sosionomiksi ja hoidin hommani normaalisti. Mikä oli pahasti pielessä, oli se, että inhosin omaa kehoani. Lihominen oli kamalin asia mitä voisi tapahtua. Painonihan määritteli arvoni ihmisenä.

Jälkikäteen ajateltuna, minulla oli syömishäiriö. Vääristynyt suhde ruokaan ja omaan kehoon sekä ailahtelevainen, turvaton parisuhde aiheuttivat minun kohdallani sen, että lopetin syömisen. Kaltaisiani tapauksia on paljon. Joko lopetetaan syöminen tai kärsitään pakko-oksentamisesta ja ahmimisesta. Ja kärsitään päivittäin syyllisyyttä liittyen ruokaan ja ravintoon. Syyt ovat moninaiset.

Syömishäiriöliitto määrittelee syömishäiriön psykosomaattiseksi kehon ja mielen sairaudeksi. Syömishäiriöiden taustalla on usein psyykkistä pahoinvointia, joka ilmenee henkilön toiminnassa ruoan ja ravinnon ympärillä. Usein myös käsitys omasta itsestä ja omasta kehosta on vääristynyt.

Syömishäiriöllä on monet kasvot. Se ei aina näy ulospäin ja sitä sairastava voi tehdä kaikkensa peittääkseen tilansa. Häpeän tunne on valtava. ”En pysty kontrolloimaan itseäni.” ”Nyt en ainakaan kelpaa.” ”Olen ruma.”

Nykyään en tiedä kuinka paljon painan. Sillä ei ole merkitystä. Minä olen kaunis just näin. Liikunta ja hyvä ravinto antavat keholleni voimaa ja energiaa. Niiden merkitys ei liity kohdallani painoon tai kehonmuokkaukseen vaan jokapäiväiseen jaksamiseen.

Kehoni on minulle hyvä. Se on antanut minulle kolme ihanaa lasta ja se jaksaa hoitaa heitä joka päivä. Kehoni on se, jossa minä asun koko elämäni. Haluan kohdella sitä hyvin. Olla armollinen, syödä hyvin ja muistaa välillä relata.

Sinä kelpaat.

elämäntapamuutos - kehopositiivisuus

 

Kirjoitan paljon hyvinvoinnista, terveellisestä ruoasta ja liikunnasta. Tärkein asia on kuitenkin se, mitä korviemme välissä tapahtuu. Mitä me ajattelemme itsestämme. Millainen kehonkuvamme on? Puhuuko sisäinen äänemme kannustavasti vai lyttäävästi?

Entä millainen yhteiskunnallinen ilmapiiri ulkonäön ja hyvinvoinnin ympärillä vallitsee? Arvostelemmeko toisia ihmisiä heidän ulkonäkönsä vuoksi? Millaisen roolimallin lasten ja nuorten kanssa toimivat (opettajat, valmentajat, ohjaajat) ja vanhemmat antavat? Onko toisten tai itsensä ulkonäön arvosteleminen normaalia? Vai vallitseeko yhteisöissä lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri, jossa ihmisen koolla tai muodolla ei ole merkitystä?

Olen hyvin iloinen siitä, että positiivisesta kehonkuvasta ja rennosta suhtautumisesta ihmiskehoon on tullut uusi ”juttu”. Koska se on iso osa sitä pysyvää hyvinvointia. Muhkuramanifestit ja vaakakapinat osaltaan tuovat esiin viestiä siitä, että on ok olla ihan minkäkokoinen vaan.

Hyvinvointi seuraa itserakkautta

Hyvinvointi lähtee aina itsensä arvostamisesta ja rakastamisesta. Jos lähdet elämäntapamuutokseen sillä mentaliteetillä, että tulet onnelliseksi kun laihdutat 5 kiloa, voin sanoa 99% varmuudella, että se 5 kiloa ei tee sinusta onnellisempaa.

Itsearvostuksemme, itsetuntomme ja kykymme rakastaa itseämme ovat avainasemassa hyvän elämän, tasapainon ja hyvinvoinnin kohdalla. Hyvinvointi seuraa aina ihmistä joka rakastaa itseään. Termi itserakkaus ei ole negatiivinen asia, vaan tila johon kannattaa pyrkiä. Ihminen, joka rakastaa ja arvostaa itseään on huomioonottava ja kannustava. Niin itseä kuin toisia kohtaan.

Lopeta siis laihduttaminen. Milloin laihduttamisesta on ollut jotakin hyötyä? Kuinka monta vuotta sinä olet elämästäsi laihduttanut? Pohtinut painoasi? Toivonut olevasi toisen kokoinen tai muotoinen? Onko se johtanut johonkin hyvään? Voisiko tavoite olla jokin muu, kuin se viisi kiloa?

Voisimmeko jo alkaa keskittyä muihin asioihin kuin vaa´an tuijottamiseen? Hyvinvointiin, tasapainoon, elämänlaatuun, riittävään lepoon, sosiaalisiin suhteisiin, hyväksyntään, kehon kuuntelemiseen, mielen rauhoittamiseen, kannustamiseen… Normaali, terve paino voi hyvinkin olla tasapainoisen elämän sivutuote ei päätavoite.

Lopetetaanko yhdessä muiden sekä oman ulkonäön arvosteleminen ja negatiivinen kommentointi? Keskitytään siihen mikä meissä on hyvää ja kaunista.

Mitä asioita kehossasi rakastat?

Mikä tekee sinusta kauniin?

Niitä on rutkasti enemmän kun uskallat myöntää.

Älä siis syö terveellisesti terveytesi kustannuksella. Hyvinvointisi ei löydy puntarilta. Se löytyy ennen kaikkea hyväksynnästä.

Lotta Lahti

Minä uskon sinuun

En allekirjoita sanontaa ”Jahtaa unelmiasi”. Unelmat voivat olla vain unelmia, joita ei lähdetä koskaan tavoittelemaan. Tai sitten unelmat ovat tavoitteita, joiden eteen pitää tehdä työtä. Joka tapauksessa sana jahtaaminen johtaa harhaan. Jos koko elämämme ydin on pakonomainen unelmien jahtaaminen, tulee elämästämme kilpajuoksu meidän ja unelmiemme välillä.

Välillä elämässä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan ja ihastelemaan sen ihanuutta. Ehkä voimme muuttaa kilpajuoksun rauhalliseksi elämän mittaiseksi matkaksi, jossa matka on päämäärää tärkeämpi. Jossa saavutamme (niin väli- kuin päätavoitteet) tavoitteemme, mutta muistamme myös nauttia onnistumisesta. Emme ole koskaan valmiita ja hyvä niin. Keskeneräisyyttäkin on hyvä oppia sietämään. Elämässä pitää kehittyä, hyvinvointia kannattaa tavoitella ja ihmisenä kasvaa.

Kehitys ei ole sama asia kuin kasvaminen. Kasvu tapahtuu aina ylöspäin. Aina eteenpäin. Kehitys on sellaista, että menemme välillä takapakkia ja pää edellä rotkoon. Sitten jatkuu matka taas kohti korkeuksia ja pikku hiljaa kommellusten ja onnistumisien kautta kehitymme ihmisenä. Vuosi kerrallaan. Päivä kerrallaan. Tunti kerrallaan. Minuutti kerrallaan. Pikku hiljaa, pienin ja suurin askelin.

Älä turmele sitä mitä sinulla on, haluamalla sitä mitä ei ole; ja muista, että mitä sinulla nyt on, oli kerran niiden asioiden joukossa, joista vain uneksit. — Epikuros

Minä en kuitenkaan ole Sinun asiantuntijasi, se olet sinä itse. Kaikilla ei ole aina samanlaiset lähtökohdat muutokseen.  Kuitenkin meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan polkuumme.

Hyvinvointi kuuluu kaikille

Jokainen meistä ansaitsee voida paremmin. Joillakin tavoite voi olla pysähtyminen ja oman tien valaiseminen, toisella se voi olla realistisempien odotusten löytäminen omaan elämään, kolmannella itsearvostuksen ja itseluottamuksen rakentaminen.

Monikaan meistä ei ajattele ”Mitä me tarvitsemme” koska maailma työntää ajatteluamme suuntaan ”Mitä me haluamme”.  Tai pahimmassa tapauksessa ”Mitä muut meiltä haluavat”. Tämä vääristää elämän suuntaa, emmekä osaa tavoitella asioita, joita oikeasti tarvitsemme.

Mieti itseäsi viiden vuoden päähän. Millaisen neuvon se ihminen haluaisi sinulle nyt antaa?

Elämäntapamuutos

Jokaisella on ne omat kompastuskivet ja vahvuudet. Minun tehtäväni on selvittää ne yhdessä kanssasi ja tuoda vahvuuksien avulla sinua eteenpäin. Näen elämäntapamuutoksessa tärkeimpänä elementtinä arvomaailman tarkistamisen. Ennen kun voi saada pysyviä tuloksia, on huolehdittava siitä, että terveys on arvomaailmassa ennen autoa. Sinun on tehtävä päätös, että haluat voida hyvin.

Kun oikea motivaatiotaso on saavutettu, täytyy ymmärtää, että elämäntapamuutos vaatii panostusta. Eli se vaatii aikaa. Hyvinvoinnin edistämiselle ja uusien tapojen omaksumiselle on annettava aikaa.

Joillekin omaksuminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Jokaisella on siihen oikeus. Jokaisella on oikeus voida hyvin. Kun saavutat ymmärryksen ja olet tarkistanut oman arvosi suhteessa toimintaasi, on perusta muutokselle hyvä. Vankan perustan päälle voi rakentaa hyvinvointia. Pelkkien ajattelumallien muuttaminen ei tuo muutosta. Pelkän toiminnan muuttaminen ei tuo muutosta. Pysyvä muutos saavutetaan kun muutamme sekä ajattelumallejamme, että toimintaamme.

Keho – viisas, mutta monelle niin vieras

Kehotietoisuus ja yhteys omaan itseen on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Ohjaudumme tänä päivänä pitkälti ulkoisten ärsykkeiden ajamana ja ärsykkeitä tulvii joka puolelta. On tärkeää oppia sulkemaan aistikanavat ja keskittymään vain hetkeen. Tai keskittyä vain aisteihin.

Kun opimme kuuntelemaan kehoamme, myös mielemme rauhoittuu. Tehokas konkreettinen keino sulkea tietotulva, on itselle mielekäs tekeminen. Kun löydät sen oman tavan rentoutua, muista varata sille arjessa aikaa.

 

Ravinto on iso osa hyvinvointia

Ravinto on toinen tehokas tie tietoisen elämän ruokkimiseen tai sen kadottamiseen. Kun ruokimme itseämme huonolla ruoalla ja turrutamme mielemme ahmimisella, ajaudumme yhä vain kauemmaksi itsestämme. Emme kohtaa itseämme ja sitä mitä tarvitsemme. Tietoisuutta voi harjoittaa monella tavalla ja se auttaa myös oikeanlaisten ravintotottumusten omaksumisessa, stressinhallinnassa ja sillä on vaikutusta myös unenlaatuun ja onnellisuuteen.

Ravinto on iso osa hyvinvointia. Ruokailu, ravinto ja ruoka ovat tiukasti sidoksissa niin fyysiseen hyvinvointiimme, mutta myös psyykkiseen hyvinvointiimme. Ravinto vaikuttaa osaltaan psyykkiseen hyvinvointiimme ja psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa siihen mitä syömme. Mielestäni tärkeimpiä asioita kokonaisvaltaista ravintokäyttäytymistä ajatellen on se, kuinka suhtaudumme ruokaan. Millaisia ajatuksia ruoka, syöminen ja ravinto meissä herättävät? Arvostammeko ruokaa? Näkyykö se meidän toiminnassamme? Lisäksi on olennaista huomioida ruoan herättämät tunteet.

Suhde ruokaan on ihannetilanteessa mutkaton. Meillä ei silloin ole viha-rakkaussuhdetta ruokaan, emmekä koe syömisestä syyllisyyttä. Emme turruta tunteitamme syömisellä tai yritä hallita sillä sisäistä kaaostamme. Ruoka ja syöminen ovat hyviä renkiä, ne pitävät meidät liikkeellä, tarjoavat mahdollisuuden yhdessäoloon ja nautintoon ja parhaassa tapauksessa edistävät terveyttämme. Ruoka on kuitenkin huono isäntä.

Siinä vaiheessa, kun ruoka ja syöminen alkavat hallita sinua, on tärkeää herätä. Ravinto ei ole vankila. Hyvinvointi ei ole uskonto. Ne ovat luonnollinen osa sinua.

Hyvinvointi on luonnollinen osa elämää

Haluan näyttää, että hyvinvointi ei tasapainon löydyttyä vie sinulta aikaa, eikä voimavaroja. Harjoittelujakso vaan vaatii sinulta sitoutumista. Kun löydät sen oman tien hyvinvointiin, ne asiat jotka ennen tuntuivat työläiltä, tuntuvat nyt välttämättömiltä osilta sinun arkeasi. Hyvinvoinnista on tullut osa sinua. Näen perheenäitinä omaksi tehtäväkseni näyttää esimerkkiä myös lapsilleni. Lapsena opitut tavat on helpompi säilyttää aikuisuudessakin.

Vaikka aika on välillä tiukassa, hyvästä ravinnosta en tingi. Se on arvomaailmassa korkealla. Jos syön huonosti, heijastuu se heti myös muille elämänalueille; liikkumiseen, kehon oloon, henkiseen hyvinvointiin sekä uneen. Välillä elämässä kuitenkin juhlitaan ja herkutellaan, vaikka perunalastuilla tai ihan perinteisesti kermakakulla. Entä sitten?

Ihannetilanteeseen olet päässyt silloin kun mielesi tekee väsyneenä ennemmin aurinkoista energiasmoothieta kun pullapitkoa. Omia mieltymyksiä voi muuttaa, omaa toimintamalliaan voi muuttaa. Jos tahtoo.

Loppujen lopuksi terveellinen ruoka on vain osa elämää. Jos siitä tulee hyvän elämän ja hyvinvoinnin ainut mittari, ollaan menty liian pitkälle, jossa onnellisuus mitataan jääkaapilla. Parhaimmillaanhan terveellinen, ravinteikas ja värikäs ruoka tukevat ihmisen toimintakykyä ja ovat osa sitä ihan hyvää elämää.

Lotta Lahti

Parsakaali-linssisoppa ja kumarrus hyvinvointitrendille

Terveellisten, kasvipainotteisten, kauniiden ja maukkaiden ruokien aikakausi on täällä. Hyvinvointi ja terveys ovat in, enkä usko, että ne enää menevät pois muodista. Hyvä niin. Hyvinvointi on viisain villitys, mistä ihmiset ovat pitkään aikaan hullaantuneet. Kunhan ei menis taas överiksi..

Kasvisruokia eivät syö enää vain ”hipit” vaan ihan tavan tallaajat. Naapurin Pirkko ja Erkkikin flleksaavat, eli pitävät viikossa kasvisruokapäiviä. Kaalisoppakuurit ja pussikeittodieetit eivät enää ole se oikea tapa istuviin farkkuihin, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi valtaa tilaa ihmisten ajatuksissa. Hyvä niin. Jojoilun ja itseinhon aikakausi saakin olla ohi.

Onneksi olemme vihdoin ymmärtäneet, että terveellinen ruoka on jokaisen etuoikeus, eikä se keskity vain laihdutusjaksoihin. Laihdutus muutenkin saa mielestäni jäädä historiaan. Terveellinen ruoka on arkipäivää, eikä se sulje herkuttelua tai ruoasta nauttimista pois. Päin vastoin.

Monipuolisesti kasviksiin (vihannekset, juurekset, palkokasvit, marjat jne.) perustuva ns. plant-based diet ruokavalio on paitsi 1. todella terveellistä 2. todella herkullista 3. todella värikästä 4. todella paljon ekologisempaa kun jauhelihan mussuttaminen. Eikä kasviksiin perustuva ruokavalio sulje lihaa pois. Siinä liha ei vaan enää ole ruokapöydän pääateria, vaan ennemminkin sivuhahmo antamassa juonelle maustetta.

Kasvipainotteinen ruokavalio on minulle henkilökohtaisesti sydämen asia. Olen syönyt kasvipainotteisesti jo kymmenen vuotta, joten olen opetellut laittamaan kasvisruokaa monen monta vuotta. Aloitin kasvipainotteisten reseptien jakamisen sosiaalisen median kautta, koska halusin olla omalta osaltani kannustamassa ihmisiä lisäämään kasviksia omaan ruokavalioonsa. Ja näyttää, että se ei ole niin vaikeaa, kuin voisi kuvitella. Opettelu vaan voi viedä aikaa.

Kasvipainotteinen ruokavalio ei kuitenkaan tarkoita, että lautaselta jätetään vain liha pois ja syödään salaattia ja perunamuussia. Liha kannattaa korvata erilaisilla proteiinin lähteillä kuten pavuilla, linsseillä tai vaikka kananmunalla. Monipuolisuus silmällä pitäen olemme yhdessä ravintovalmentaja Mirka Tuovisen kanssa vieneet kasvisruokaan kannustamisen seuraavalle tasolle ja koonneet yhteen pakettiin niin kasvipainotteisia, kuin todellakin ravintoarvoiltaan erinomaisia reseptejä. Yhteisvoimin olemme tehtailleet inspiroivien ja terveellisten kasvipainotteisten reseptien e-kirjan. Yhteistyö ravintovalmentajan kanssa oli siis juuri sitä, mitä keittotaitoni ja intoni kokkailuun tarvitsivat; vahvaa ammattitaitoa ravitsmustieteestä.

Kirjan kanssani koonnut Mirka on paitsi hyvä ihminen, on hänellä myös todella vahva ammatti-identiteetti ja näkemys ravitsemuksesta. Mirka tietää mitä pitää syödä, mutta hän ei keskity ohjeistuksessaan kieltolauseisiin ja lakkoiluun. Hän ohjaa ajattelua oikeaan suuntaan mahdollisuuksien kautta. Tätä samaa myös uusi inspiroiva e-reseptikirjakin tekee. Se näyttää, että terveellisesti syöminen ei ole tylsää vaan ihanaa. Terveellisesti syöminen ei ole velvollisuus, se on etuoikeus.

Ja mikä tärkeintä terveellisesti syöminen on ihan yhtä helppoa kuin mikä tahansa muu ruokailu. Jos haluat inspiroitua terveellisistä, herkullisista kasvipainotteisista resepteistä tämä e-kirja on sinulle. Inspiroiva E-kirja julkaistaan 31.10.2017! 🙂

Voit tilata e-kirjan ennakkoon täältä, niin saat sen sähköpostiisi heti ilmestymispäivänä. Inspiroiva e-reseptikirja

Tässä alla on esimerkki reseptistä, mitä kirja pitää sisällään. Kasviksiin perustuvaa, herkullista, monipuolista ja värikästä. Ei tylsää, mautonta tai vaikeaa. Perusruokaa, jolla ruokkii useammankin suun. Ruokaa, joka sisältää monia eri värejä. Ruokaa, jota ei ole prosessoitu. Ruokaa, jossa ei ole mitään ”ylimääräistä”. Ruokaa, joka ei kuluta liikaa kukkaroa. Ruokaa, jonka olen kehitellyt lapsiperheen arjen keskellä yksinkertaisesti rakkaudesta ruokaan.

Mielestäni parasta kirjassa on se, että se sisältää reseptien lisäksi aivan tykkiä tietoa ravinnosta. Sellaista valmiiksi pureskeltua tietoa, joka inspiroi ja kannustaa syömään terveellisiä raaka-aineita. Ruokavaliohan koostuu oikeista ruoista, eikä vain ”A-, C- ja E-vitamiineista, proteiineista tai hiilihydraateista”. Kirja herättelee innostusta terveellisistä valinnoista ja perustelee tiettyjen raaka-aineiden käyttöä. Se kutittelee makunystyröitäsi, mutta myös aivosolujasi.

Miten ihanaa terveellinen ruoka voikaan olla! Juuri niin ihanaa kuin osasitkin kuvitella. Oma suosikkini kirjassa ovat kiinankaalitacot mausteisella saksanpähkinälihalla. Ruoka, joka sopii täydellisesti viikonloppufiilistelyihin. Arkiruoista pidän eniten linssipadoista ja keitoista. Ne ovat vaan niin helppoja, hyviä ja edullisia. Nauti!

RESEPTI – Parsakaali-linssisoppa

6 annosta

valmistusaika 50 min

1 parsakaali

3-4 porkkanaa

1 prk (400g) luomu tomaattimurskaa

4 dl vettä

2 keltasipulia

4 valkosipulinkynttä

puntti ruohosipulia

4 dl punaisia linssejä

1 prk kookosmaitoa

puolikas kesäkurpitsa

2 rkl luomu kasvisliemijauhetta

1 tl kuivattua chiliä

1 tl kanelia

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl kurkumaa

kookosöljyä 2 rkl

1 rkl luomu hunajaa

Tee näin

Pilko sipulit pieneksi. Huuhtele kurpitsa ja parsakaali ja pilko ne 2 cmx2cm kokoisiksi paloiksi. Pilko porkkanat vähän pienemmäksi. Saat näin suutuntumaa keittoon. Kuumenna isossa kattilassa 2 rkl neitsyt kookosöljyä ja heitä sipulit ja porkkanat, sekä kuivat mausteet kattilaan. Kuullota hetki.

Lisää parsakaali ja kesäkurpitsa. Kuullota noin minuutti ennen kuin lisäät tomaattimurskan ja hunajan. Sekoita. Anna hautua 10 minuuttia. Huuhtele linssejä huolellisesti niin kauan, että ne eivät enää vaahtoa. Lisää huuhdellut linssit sekä vesi. Sekoita. Laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen kunnes linssit ovat kypsiä. Eli noin 15 minuuttia. Lisää kookosmaito ja sekoita.

Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Tarjoile tuoreiden yrttien, kuten persiljan tai korianterin kanssa.

Hyvinvoinvivalmennus - Seinäjoki - Kasvisruoka

Lotta Lahti <3

Johtuuko säntäily kiireestä vai kiire säntäilystä – kuinka hallitset aikaasi?

Mihin sinun aikasi kuluu?

Tuntuuko sinusta, että koko ajan on kiire? Otat ovella juoksuaskelia ja avaat turvavyön ennen kuin auto on pysähtynyt. Kaasutat punaisiin valoihin ja luet sähköposteja ruokatunnilla. Touhuat menemään, mutta päivän päätteeksi et tiedä mitä kaikkea sait aikaan.

Huomaatko käyttäväsi näitä lauseita usein?

  • En vaan ehtinyt lenkille.
  • Minua ahdistaa kun on koko ajan niin kiire.
  • Tehtävät kasaantuvat, enkä saa niitä tehtyä.
  • En tiedä mistä aloittaa.

On totta, että joskus on kiire. Ajoittain koettu kiire laittaa asioihin vauhtia ja elämässä on tekemisen meininkinä. Kiire ei kuitenkaan voi olla jatkuva olotila. Tämän vuoksi on hyvä lähteä pohtimaan mistä kiire johtuu? Oletko haukannut elämässäsi enemmän kuin jaksat purra vai olisiko asioiden arvottamisessa ja ajanhallinnassa kehitettävää?

Ilman selkeitä tavoitteita, et osaa hallita aikaasi

Jos heräät joka aamu ilman suunnilleen selkeää visiota, mitä sinä päivänä teet, elämäsi voi tuntua kaaokselta. Et tiedä oikein mitä tehdä tai mistä aloittaa. Sinun kannattaa palastella päivä niin, että jokaisella päivällä on selkeä tavoite. Ainakin arkipäivinä.

Töissä on tärkeää, että teet tavoitteita päivällesi. Työssä on tärkeä johtaa itseään. Hallitsematon kiire töissä heikentää työssäjaksamista ja työhyvinvointia. Monesti kiire ei ole niin paha, kuin luulet. Saat hallinnan tunnetta, kun otat vastuun itsesi johtamisesta. Ole kalenterisi herra. Varaa aikaa tekemättömille töille ja karsi turhuudet pois.

Suunnittele aina työpäiväsi etukäteen ja tee listaa paitsi tekemättömistä töistä myös tehdyistä töistä.

Työviikon päätteeksi tee kaksi listaa

1. Ensi viikolla tehtävät asiat

2. Tällä viikolla tehdyt asiat

Näin pysyt kärryillä mitä sinun tulee tehdä, mutta näet myös konkreettisesti mitä kaikkea olet saanut aikaan. Muista kiittää itseäsi tehdystä työstä.

Ilman ennakointia et onnistu

Jos sinusta tuntuu, että et koskaan ehdi iltalenkille tai kuntosalille, koska sinulla on paljon muita asioita hoidettavana, on pysähdyttävä. Jos työpäivän jälkeen pitää hakea lapset, tehdä ruokaa ja syödä vielä, on sinun kehitettävä ennakointia tai asennettasi. Nuo asiat eivät voi olla liikunnan esteenä. Jos ruoanlaittoon kuluu niin paljon aikaa, että et ehdi liikkua, kuluu siihen liikaa aikaa.

Tee ruoka edellisenä päivänä ja pakkaa treenikassi valmiiksi eteiseen. Näin sinulla ei töiden jälkeen ole tekosyitä olla lähtemättä liikkumaan. Luota minuun, kiität itseäsi. Kun pääset liikunnan makuun, et halua enää lopettaa sitä. Harrasta sellaista liikuntaa, johon haluat mennä, ei sellaista jota on pakko tehdä.

Jätä aikaa myös olemiselle, kirjaa se kalenteriin, jos pakko

Myös hengailua pitää olla elämässä. Hengailu tulee olla rehellistä. Älä sen aikana mieti tekemättömiä asioita, vaan keskity siihen, että et tee mitään. Että et mieti mitään. On sinun tapasi rentoutua sitten meditaatio tai muotiblogien lukeminen, on tärkeintä, että se auttaa sinua keskittymään hetkeen. Sulkemaan mielestä kaiken muun.

Olemisen merkitystä ei pidä väheksyä. Silloin aivoillamme on enemmän tilaa luovuuteen. Silloin monesti myös solmut aukeavat. Oleminen palauttaa meitä ja nollaa stressitasojamme. Oleminen on myös hyödyllistä, jotta voit taas olla tehokas ja nokkela. Eli jos sinulla on ratkaistavia ongelmia, yritä lähteä liikkeelle olemisesta. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta palkitsevaa.

Reflektoi omaa ajankäyttöäsi ajankäyttöympyrällä

On siis olemassa paljon keinoja, joilla tarkkailla omaa ajankäyttöä. Yksi hyvä keino laajempien kokonaisuuksien reflektointiin on ajankäyttöympyrä. Tee näin:

Ota esille kaksi A4 valkoista paperia ja piirrä molempiin kaksi isoa ympyräää. Kirjoita toisen yläpuolelle ”näin on” ja toisen yläpuolelle ”näin haluan olla”

Sitten jaottele ympyrä sen mukaan, mihin aikasi vuorokaudessa kuluu

  1. nukkuminen
  2. ruokailu
  3. työt ja kotityöt
  4. vapaa-aika, harrastukset ja minä itse
  5. sosiaaliset suhteet ja perhe

Tarkastele sitten omia ajankäyttöympyroitäsi. Ovatko ne aivan erilaiset? Onko toiveajankäyttöympyräsi aivan erilainen kuin tämänhetkinen tilanteesi? Mitä voisit asialle tehdä? Kuinka nukkua enemmän? Kuinka järjestää itselle omaa aikaa?

Tämä on usein silmiäavaava harjoitus.

Pitäisikö suhdetta aikaan muuttaa?

Miksi kello on meille nykyään ainut mittari? Miksi kello on ahdistava ja vilkuilemme sitä jatkuvasti? Miksi aika juoksee meitä nopeammin?

Entä jos muuttaisimme suhtautumista aikaan, niin, että siitä tulisikin ystävä eikä vihollinen. Monen suusta kuulee nykyään; ”Kunpa päivässä olisi enemmän tunteja, niin saisin kaiken tehtyä.” Tämä on oikeastaan aika kamalaa. Aika on sellainen asia, jota emme saa lisää. Tekojamme voimme muuttaa.

Entä jos ajattelisimmekin aamulla, että ihanaa, tänäänkin minulla on koko päivä aikaa elää omaa elämääni ja tehdä asioita joista nautin. Kaikki päivät eivät ole tietenkään ihania. Mutta, jos heti aamulla herättyäsi tuskailet, että aika on sinua vastaan, on jotain muutettava omassa elämässä.

Keskity

Keskittyminen on yksi tehokas keino hallita omaa aikaa. Maailmamme on muuttunut sellaiseksi, että koko ajan ärsykkeitä tulee joka puolelta. Tietokoneet, puhelimet, sosiaalinen media, whatsapp-ryhmät, avokonttorit, kotona työskentely lasten kanssa jne. Pysähtyminen ja keskittyminen on tänä päivänä monille meistä äärimmäisen haastavaa.

Ajatus harhailee helposti, kun mielessä on sata asiaa ja puhelin piippaa pöydällä. Olisi niin kiva vilkaista facebookkia tai instaa onko siellä tapahtunut jotain. Jep, tätä elämä monien kohdalla on. Jotta keskittyminen olisi helpompaa ja työskentelysi tehokkaampaa, minimoi ärsykkeet. Laita puhelin äänettömälle laukkuusi tai sulje ainakin sovellusten äänet. Keskity vain yhteen asiaan kerrallaan. Älä yritä koko aikaa multitaskata.

Sano ei

Kaikkeen ei tarvitse pystyä eikä elämässä tarvitse tehdä kaikkea mihin pystyy, vaan sen mitä tarvitsee. Eli tee riittävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että välillä on sanottava ei.

Priorisointi kuuluu keskeisesti ei-sanomisen harjoitteluun. Mitkä asiat ovat tärkeitä, ja mitkä vähemmän tärkeitä.

Tee yksinkertainen harjoitus:

  1. Kartoita tilanne. Ota A4 paperi ja kirjoita paperille kaikki asiat, jotka sinun täytyy tehdä ja sellaiset asiat, jotka vaativat aikaasi. Tämä lista kattaa niin työasiat kuin kaikki asiat vapaa-ajalla.
  2. Jaottele. A. Tee-heti-asiat. Eli sellaiset asiat, jotka voit tehdä heti. B. Asiat, joille en voi mitään. Siirrä ne sivuun mielestäsi. C. Asiat, joita en halua tehdä. Mieti onko sinun pakko tehdä niitä? D. Asiat, joista nautin ja joista on hyötyä. Hyvä, tee näitä enemmän. E. Omat ”aikasyöpöt” – mihin aikani kuluu huomaamattani.

Tällainen rehellisesti tehty lista konkretisoi sinulle omaa ajankäyttöäsi. Lisäksi se auttaa sinua päästämään irti sellaisista asioista, joille et voi mitään tai joita ei ole ihan pakko tehdä. Tarkastele listaa ja pyri lisäämään asioita lokeroon D. Asiat joista nautit ja joista on hyötyä. Eli sellaiset, jotka ovat merkityksellisiä ja tarkoituksenmukaisia. Lisäksi lokero A. on hyvä huomata. Tee sellaiset asiat heti, jotka voit niin ne eivät jää roikkumaan. On se sitten astianpesukoneen tyhjennys tai kokouskutsujen lähettäminen.

Lopuksi

Ajanhallinta on vaikeaa, mutta sitä voi harjoitella. Toivottavasti näistä oli sinulle jotain hyötyä! Puss!

Lotta Lahti <3

 

Ihminen on laumaeläin – muiden mielipiteillä on merkitystä, myös aikuisena

Mitähän tuo ihminen minusta nyt ajattelee? Sanoin ihan väärin! Onko profiilikuvani ihan ruma? Olenko muiden mielestä tylsä, epäluotettava, itsekäs tai laiska?

Miksi muiden mielipiteillä on meille niin paljon merkitystä?

Ihminen on sosiaalinen olento

Jo lapsena meille opetetaan, ettei muiden puheista tai mielipiteistä tule välittää. Silti olemme vielä aikuisina erittäin alttiita muiden mielipiteille. Epävarmuuden tunne on meille kaikille tuttu.

Maslown mukaan ihmisen perustarpeita ovat yhteenkuuluvuus ja arvonanto (muita, fysiologiset tarpeet, turvallisuus ja itsensä toteuttaminen). On luonnollista, että haluamme kokea kuuluvamme johonkin ryhmään ja kaipaamme toistemme arvonantoa. Tarpeet ovat peräisin esi-isiltämme, jotka metsänpetoja vastaan taistellessaan tarvitsivat ryhmää suojakseen ja tunnustusta uroteoilleen.

Nykyään yhteenkuuluvuuden ja arvonannon tarpeet ilmenevät päivittäisessä elämässä. Ensinnäkin me kaipaamme itsellemme ryhmää. Jotakin porukaa, johon kuulumme. Se voi olla perhe, työpaikka, luokka, joukkue tai jokin muu ryhmä. Ilman ryhmää olo on yksinäinen.

Ryhmän lisäksi kaipaamme kanssaeläjiltämme arvostusta. Haluamme saada kehuja hyvin tehdystä työstä, peukkuja Facebookissa hauskasta päivityksestä, palkintoja urheilusuorituksista sekä huomiota uudesta hiusväristä. Muiden mielipiteillä on merkitystä. 1. Sen vuoksi, että kuuluisimme ryhmään. ja 2. Sen vuoksi, että saisimme arvostusta.

Arvostuksen tarve ei ole vakio

Muiden mielipiteiden arvostaminen on hyödyllistä siihen saakka kunnes asia alkaa haitata elämääsi. Negatiiviseksi tilanne muuttuu kun toimintasi pohjautuu täysin muiden sanomisiin. Osalle muiden ajatuksilla ja mielipiteillä on enemmän merkitystä, toisille niiden merkitys on vähäisempi.

Vahva ihminen, jolla on oma tie, oma ryhmä sekä oma juttu jota toteuttaa, ei kaipaa pakonomaisesti ryhmän ulkopuolisten hyväksyntää omille teoilleen, sanoilleen tai työlleen. (Hyvä esimerkki, Saimi Hoyer) Ihminen, jonka henkinen tila on heikompi, joka tuntee olevansa hukassa ja vailla pysyvää ryhmää, voi elää muiden mielipiteistä. (Hyvä esimerkki, se tyyppi somessa, joka postailee päivittäin #livingthedream#lovemylife)

Ihmissuhteet tekevät onnelliseksi

Ihminen on onnellisempi kun ihmissuhteet ovat kunnossa. Ihmissuhteiden toimivuuden kannalta on tärkeää, että muiden mielipiteillä on meille merkitystä. Näin suhteet pysyvät kunnossa. Ongelma ilmenee siinä vaiheessa, kun vatvomista tapahtuu liikaa. Kun toisten ihmisten mielipiteet alkavat ohjata elämääsi et itse enää ole ohjaksissa.

Liika vatvominen tekee sinusta riippuvaisen muista. Sinusta tulee takertuvaisempi, ahdistuneempi ja yhä vain epävarmempi. Nämä asiat eivät enää paranna suhdettasi muihin. Eivätkä todellakaan edistä sinun hyvinvointiasi tai onnellisuuttasi. On eri asia ottaa huomioon muiden mielipiteet, kun antautua täysin niiden vietäväksi.

Käytös sosiaalinen mediassa

Sosiaalinen media on hedelmällinen alusta mielipiteiden jakamiselle. Siellä asiat voivat levitä kulovalkean tavoin, eikä postaaminen vaadi muuta kuin someen kirjautumisen. Keskustelupalstat ovat täynnä kirjoituksia ja mielipiteitä, joilla ei ole tieteellistä perustetta tai jotka on kirjoitettu kiihtyneessä mielentilassa. Sosiaaliseen mediaan liittyy paljon hyvää, mutta myös riskejä. Siellä kiusaaminen on tehty helpoksi ja muiden mielen pahoittamien ei vaadi fyysistä kanssakäymistä (eikä omalla nimellä esiintymistä).

Henkilöt, jotka kaipaavat muiden hyväksyntää normaalia enemmän ovat haavoittuvammassa asemassa. He saattavat olla aktiivisempia somen käyttäjiä kaivaten siellä peukkuja ja kommentteja kuvilleen, kirjoituksilleen ja videoilleen. Samalla he ovat erityisen haavoittuvia rumille kommenteille ja kritiikille.

Asia, johon voimme taas eniten vaikuttaa on oma käytöksemme. Jos huomaat olevasi haavoittuvainen ja välität muiden arvostuksesta, pyri välttämään somessa roikkumista. Hakeudu todelliseen kanssakäymiseen muiden kanssa (tällöin väärinymmärtämisen riski on pienempi), harrasta, kahvittele tai ulkoile. Jos taas olet innokas kommentoimaan muiden julkaisuja, yritä tehdä se aina hyvässä hengessä. Näin et ole yksi niistä, jotka lisäävät mielipahaa.

Ahdistuneisuus

Nuoret ovat alttiimpia muiden mielipiteille ja he hakevat ryhmää ja muiden hyväksyntää aikuisia hanakammin. On tilanteita, jolloin aikuisuudessa haetaan erityisen paljon muilta hyväksyntää. Tilanteet tulevat erityisesti esille esimerkiksi ahdistuksesta kärsivien ihmisten kohdalla.

Ahdistuneen henkilön elämä ulospäin näyttää normaalilta, mutta puristus rinnassa ja päässä voi viedä toimintakyvyttömäksi. Sosiaaliseen mediaan postataan kuvia ihanasta elämästä (#lovemylife #livingthedream) vaikka oikeasti olo on hirveä. Ahdistus vaan kasvaa, kun ”kaikki muut” ovat löytäneet oman tiensä ja itseltä se on hukassa.

Kirjoitin aikaisemmin blogiin artikkelin Millaisen jäljen sinä jätät ihmiseen?  ja haluaisin viitata siihen aiheeseen myös tässä tekstissä. Sillä on nimittäin merkitystä, kuinka sinä kohtaat ihmisen. On kohtaaminen kasvotusten tai sosiaalisessa mediassa. Sinun mielipiteellä on merkitystä.

Se voi olla sinun hyväksyntää, jota toinen ihminen hakee. Suosittelen huomioimaan tämän ja näkemään ihmisten käytöksen taakse. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Lopetetaan toisten arvostelu, väheksyminen ja kysytään mieluummin rehellisesti välittäen ”Mitä sinulle oikeasti kuuluu?”

Ryhmän merkitys

Kuten olemme jo moneen kertaan todenneet muiden mielipiteillä on merkitystä. Muiden hyväksynnällä on merkitystä. Se on evoluution säätämä piirre ja sen tarkoitus on, että toimisimme yhteistyössä ja toistemme hyväksi.

Erityisesti muiden mielipiteillä on merkitystä siinä ryhmässä mihin kuulut. Se vaikuttaa arvoihisi ja toimintaasi sekä sitä kautta voimakkaasti hyvinvointiisi. Tarkista, että ryhmäsi ei ole sinulle vahingollinen, vaan tekee kanssasi yhteistyötä. Ja tarkista myös, että sinä teet yhteistyötä ryhmäsi kanssa. Oli ryhmä sitten työyhteisö, perhe, ystäväporukka tai lenkkirinki.

Pohdintatehtävä: Onko muiden mielipiteillä sinulle liikaa merkitystä?

Tarkista ainakin seuraavat ja pohdi niitä omassa elämässäsi. Pohdi erityisesti sitä, laskeeko oma ajattelusi selvästi elämänlaatuasi.

Ahdistutko siitä ajatuksesta, että joku ei pidä sinusta?

Pelkäätkö kritiikkiä, niin että jätät mieluummin työn tekemättä, kuin saat siitä huonoa palautetta?

Pyritkö käyttäytymään, pukeutumaan tai muuten toimimaan itselle vieraalla tavalla vain kuuluaksesi joukkoon?

Onko peukkujen ja tykkäysten kalastelu sosiaalisessa mediassa sinulle pakkomielle? Määritteleekö se sinut ihmisenä?

Mitä kannattaa tehdä kun vatvoo liikaa?

Jos huomaat olevasi erityisen altis vatvomiselle ja negatiivisille ajatuskierteille, voit opetella katkaisemaan ajatuksiasi.

  1. Huomaa kun vatvominen ja ajatuskierre alkaa. Tunnista se. Selvitä itsellesi mistä se johtuu? Mokasitko oikeasti vai keksitkö kaiken omassa päässäsi? Kun olet tunnistanut ongelman siirry seuraavaan.
  2. Hyvin todennäköisesti muut eivät ajattele sinusta samalla tavalla kuin itse ajattelet. He ovat lempeämpiä. Suuntaa huomiosi johonkin positiiviseen tapahtumaan tai onnistumiseen. Missä olet onnistunut tällä viikolla? Oletko saanut kehuja?
  3. Jos asia vaivaa sinua liikaa, kerro siitä jollekkin luotettavalle ihmiselle tai kysy asianosaiselta asiasta. Mokasinko? Loukkasinko? Yksin vatvomisella on se huono puoli, että pienetkin asiat saavat luokattoman suuret mittasuhteet. Älä pyörittele asioita omassa päässäsi. Mielesi ei ole luotettavin keskustelukumppani. Pyydä perspektiiviä ystävältä, se auttaa.
  4. Pidemmällä juoksulla sinun tulee selvittää mistä vatvominen johtuu? Oletko epävarma itsestäsi? Onko elämässäsi muita huolia? Kärsitkö huonosta itsetunnosta? Onko sinulla omaa turvallista ryhmää johon tunnet kuuluvasi? Onko elämälläsi suunta? Täyttyykö arkesi sinulle mielekkäistä toiminnoista?

Muista! Terve itsevarmuus, oma kutsumus ja oma ryhmä ehkäisevät tehokkaasti vatvomista.

Jos epäilet kärsiväsi ahdistuksesta tai masennuksesta hakeudu aina ammattilaisen (esimerkiksi terveydenhoitaja, psykologi, lääkäri, neuvola) puheille. Elämä on välillä vuoristorataa, mutta jatkuvaa alamäkeä ei kukaan jaksa. Lisää tietoa mielenterveydestä ja yhteystietoja: Mielenterveysseura

Lotta Lahti <3

Pysyvä muutos parempaan onnistuu, kun pysyt päätöksessäsi ja tiedät mitä haluat. Nämä vinkit auttavat!

Tuntuuko sinusta, että haluat muuttaa elämääsi parempaan ja omaksua hyviä tapoja, mutta ”retkahdat” aina vanhoihin huonoihin tapoihisi? Päätät aina sunnuntaina, että maanantaina alat pyöräilemään töihin. Lenkkeilyharrastus tyssää kolmeen porrastreeniin. Kännykkä köllöttää sängyn vieressä, vaikka yrität välttää somekoukkua. ”Tämä suklaalevy oli sitten viimeinen.” Kuulostaako tutulta?

Älä hätäile, et ole ainoa.

Koska niin sanotut repsahdukset ovat niin yleisiä, haluaisin antaa vinkkejä kuinka voit pysyä päätöksessäsi.

  1. Anna aikaa muutokselle. Älä kuvittele muuttuvasi yhdessä yössä. Ei kannata mitata onnistumista, että olet ollut kolme päivää sokerilakossa, jos tavoitteena on pysyvämmät terveelliset ravintotottumukset. Lakko voi olla ihan ok, mutta sitäkin tärkeämpää on elää normaalia elämää, eikä miettiä koko ajan kuinka pärjätä taas päivä ilman sokeria. Silloin sokerista tulee vieläkin houkuttelevampi kielletty hedelmä. Pikku hiljaa elimistösi siis oppii pois sokerista ja sinä opit tapoja, joilla sokeri ei ole sinulle enää ”ongelma”
  2. Vältä ankeuttajia. Eli niitä ihmisiä, jotka pyrkivät estämään tai hidastamaan sinua muutoksessasi. Jokaisen ihmisen elämässä on ainakin yksi ankeuttaja. Tunnista hänet. Pidä huoli, että läheisesi tukevat sinua muutoksessasi, joskus pahin ankeuttaja voi löytyä kotoa.
  3. Panosta arkeen ja nauti siitä. Älä elä vain viikonlopuille tai ajattele, että kun elän viisi päivää lakossa, saan viikonloppuna nauttia elämästä. Suurin osa elämästäsi on kuitenkin arkea. Ainoastaan huippuhetkiin panostaminen takaa, että suurin osa elämästä menee sinulta ohi. Jo elämäntapamuutoksen matkasta kannattaa nauttia täysin rinnoin.
  4. Rakasta itseäsi. Repsahditko? Älä soimaa itseäsi. Äläkä tee muutosta siinä mielessä, että rankaiset itseäsi. Pyri omaksumaan myötätuntoisempi suhtautuminen itseesi. Säästyt monelta mielipahalta. Jyrkkä itsensä soimaaminen ei ohjaa pysyviin muutoksiin, lipsuminen kuuluu asiaan. Tärkeintä on palata takaisin hyviin tapoihin lipsumisen jälkeen eikä heittää pyyhettä kehään.
  5. Ymmärrä syy muutokselle. Sinun on hyvä ymmärtää miksi haluat muutosta. Miksi haluat muuttaa ruokailutottumuksiasi? Miksi haluat tehdä vähemmän töitä? Miksi haluat nukkua enemmän? Miksi on tärkeää harjoitella stressinhallintaa? Miksi on hyvä lisätä arkiliikuntaa? Jos et tiedä itsekkään syytä miksi tottumuksia on hyvä muuttaa, et tule pysymään päätöksessäsi. On tärkeää kirjata ylös ne asiat joihin tapa vaikuttaa ja kirjata myös ne asiat jotka parantuvat kun uusi tapa otetaan käyttöön. Eli mitkä asiat elämässäsi paranevat muutoksen myötä?
  6. Hoida ensin peruspilarit kuntoon. Yritätkö muuttaa liikunta- ja ravintotottumuksiasi, mutta arjen- ja ajanhallinta ei sinulta onnistu? On hyvin todennäköistä, että arjenhallinnan ja ajanhallinnan vaikeudet aiheuttavat ongelmia myös ravinto- ja liikuntatottumuksissasi. Suosittelen lämpimästi keskittyä ongelman aiheuttajaan. Näin muutos parempaan on pysyvämpää!
  7. Opi virheistäsi ja onnistumisista. Oletko joskus aikaisemminkin muuttanut tapojasi? Mikä silloin toimi? Kaipasitko ystävien tukea? Muutuitko kertalaakista vai sopiko sinulle vaiheittainen siirtyminen? Onnistuiko esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen tahdonvoimalla vai kaipasitko tueksi lääkitystä tai tukiryhmää? Pudotitko painoa valmentajan avulla vai itsenäisesti? Mitkä asiat ovat toimineet sinulla aikaisemmin? Entä mitkä asiat ovat aiheuttaneet epäonnistumisia? Väsymys? Kiire? Lopahtiko pyöräilyharrastus syksyn sadesäihin? Entä jos ostaisit kunnon välineet, niin tekosyille ei olisi enää tilaa? Opi aikaisemmista kokemuksistasi, jotta sinun ei tarvitsisi toistaa vieheitäsi. Näin onnistut todennäköisemmin tällä kerralla.
  8. Ajattele muutosta etuoikeutena. Vaikka et olisikaan syntynyt lasi puoliksi täynnä, voit aina muuttaa ajattelutapaasi. Muutos on etuoikeutesi. Sinä voit voida paremmin. Sinä voit nukkua enemmän. Syödä paremmin. Rakastaa enemmän. Elää enemmän. Usko se.

Toivottavasti näistä vinkeistä on sinulle apua!

Lotta Lahti

 

Mitä kannattaa syödä? Vastaus: Syö ruokaa.

Sinulle, joka haluat syödä ruokaa.

Tämä artikkeli on kirjoitettu hieman provosoivaksi, joten älä ihmettele jos se ärsyttää sinua. Kirjoitan tekstin sinulle, joka olet hukassa ravintosuositusten, painonhallinnan, hyvinvoinnin, elämästä nauttimisen ja terveellisten ravintotottumusten silkkisessä verkossa. Tai sinulle, joka tiedät jo kaiken, mutta sinua vain kiinnostaa ravintoon liittyvät asiat sen laajemmassa merkityksessä. Nykyään vallitseva nutrionismin aikakausi nimittäin saa viisaammankin pään aivan sekaisin. Mitä minun oikein tulee syödä? Jos et jaksa lukea koko tekstiä, kelaa loppuun, jossa tulee kuusi nyrkkisääntöä kestävään ruokailuun.

Eikö ole hieman häpeällistä, että ihminen on ainut eläin, joka ei tiedä mitä hänen tulee syödä? Toisaalta siinä ei ole mitään häpeällistä tässä maailmassa, jossa elämme. Maailman markkinatalous (erityisesti elintarvikebisnes) suoltaa mainontaa mahtavalla kyydillä ja uusia tutkimuksia (toisistaan ristiriitaisia) ravinnosta julkaistaan jatkuvasti.

Eli ei ihme, jos olemme hukassa ravinnon kanssa. Ruoka on piiloutunut esimerkiksi sellaisten termien taakse, kuin proteiini, kivennäisaineet, transrasvat ja E-koodit. Vaikka ruokahan on oikeasti omenoita, porkkanoita, lihaa, leipää ja voita. Oikeita ruoka-aineita. Ei mitään vaikeasti lausuttavia erikoissanoja.

Me länsimaissa asuvat ihmiset painimme sellaisten ongelmien kanssa, joista isoisovanhemmillamme (tai köyhillä kansoilla vieläkään nykymaailmassa) ei ollut tietoakaan. Ongelmat ovat kuitenkin meille tosia, eivätkä edes naurun asia. Suurin osa markettien valikoimasta ei nimittäin ole syömäkelpoista ruokaa (vaikka siinä lukisi isolla mainosteksti ”sisältää paljon proteiinia”). Vaikka jokin ruoka-aine on päätynyt kauppojen hyllylle, ei sen tarvitse päätyä sinun (tai perheesi) ruokalautaselle.

Ravintotiede ja ruokavaliovillitykset

Ravintotiede, tuo erittäin kyseenalainen tieteenala, jossa on omat koulukuntansa ei enää herätä minussa luottamusta samassa määrin kuin ennen. Miksi joissain suosituksissa kehotetaan syömään prosessoitua ruokaa (margariini)? Jokin aika sitten muodissa oli vähärasvaisuus, jolloin tuotteisiin lisättiin sokeria tai muita rakennetta parantavia aineita. Tällöin elintarvikekoneisto toi markkinoille, vaikka minkä näköistä light- tuotetta, joita markkinoitiin vähärasvaisuudella ja olivat sitä kautta mainonnan mielestä terveyttä edistäviä elintarvikkeita (Eivät todellakaan olleet). Vähärasvaisuus-buumi ei siis ollut kovin terve buumi.

Viimeisin villitys, joka onneksi on nyt hiipunut, oli karppaus. Tämä tarkoitti proteiinin ja rasvan (liha ja voi) määrän kasvua ruokavaliossa ja hedelmien, vihanneksien ja täysjyväviljan vähentämistä ruokavaliosta. Vaarallista? Kyllä vain. Ketoosi on kuin elimistön myrkytystila. Karppaus-buumi ei siis ollut kovin terve buumi.

Molempien näistä villityksistä huomattiin myöhemmin olevan jollain tapaa terveydelle vaarallisia. Onneksi. Kuitenkin niistä on jäänyt jäänteitä käsityksemme siitä, mikä on terveyttä edistävää ruokaa. Monet suomalaiset suosivat edelleen vähärasvaisia tuotteita (esimerkiksi vähärasvainen jugurtti, jossa lisättyä sokeria) niiden laadun kustannuksella. Tai välttelevät täysjyväviljoja ja hedelmiä niiden lihottavuuden (hiilihydraatit) perusteella.

Uusin villitys on äärimmilleen viety proteiinin ihannointi tai gluteeniton ruokavalio (muillakin kuin keliaakikoilla). Kuitenkaan kumpikaan näistä villityksistä ei itsessään edusta terveyttä edistävää ruokavaliota.

Missä on oikean ruuan villitys?

Oikea ruoka on vaikea saada villitykseksi saakka, koska elintarviketeollisuus (jossa pyörii huikeat summat rahaa) ei hyödy siitä millään tavalla. Oikea ruoka on siis prosessoimatonta ruokaa, suoraan pellolta pöytään tyylillä. Tai metsästä pöytään tyylillä. Tai järvestä pöytään tyylillä. Tai tilalta pöytään tyylillä. Tai parhaassa tapauksessa kaikkea tätä.

Oikean ruuan villitys on vielä toistaiseksi jäänyt toiseksi muille villityksille, koska parsakaalin kylkeen on vaikea kirjoittaa mainosmielessä koukuttavia lausahduksia sen terveysvaikutuksista. Parsakaali ei ole madiaseksikäs tuote. Parsakaali on esimerkki niistä hiljaista HEVI-osaston ravintopommeista, jotka eivät saa ääntään kuuluviin täysjyvämurojen, proteiinirahkojen, karppileivän ja ruuansulatusjugurttien luvatussa maassa.

Jos haluat syödä terveellisesti ja nauttia ruuasta enemmän on sinun ajateltava ravintoa enemmän kuin ravintoaineiden summana. Ravinto on siis ruokaa, oikeita ruoka-aineita, joista on tarkoitus nauttia. Mieluummin laadukasta ruokaa, kohtuudella ja seurassa, kuin ruuan korviketta, tiedostamattoman pikaisesti ja yksin. Miksi ei sitten ruuan korvikkeita (eli teollisesti tuotettu ja prosessoitu ”ruoka”)? Koska uskon, että ne sekoittavat elimistömme luonnolliset signaalit.

Kun syöt oikeaa ruokaa (= mahdollisimman prosessoimatonta, esimerkiksi vihanneksia, hedelmiä, marjoja, kylmäpuristettua oliiviöljyä, luomutuotteita, luomuvoita, täysjyväviljaa, kalaa ja laadukasta lihaa tai riistaa) kehosi tunnistaa kylläisyyden ja toimii luonnollisemmin. Mieliteot vähenevät, koska elimistösi saa oikeasta ruuasta tarvitsemansa.

Suomessa ravintosuositukset ovat olleet olemassa jo pitkään koko kansan saatavilla.  Ihmisiä neuvotaan ravintoon liittyvissä asioissa vauvasta vaariin. Kuitenkin olemme kanssa, joka lihoo koko ajan. Lisäksi olemme onnettomia.  Mistä tämä oikein johtuu? En usko, että ainakaan valtion ravintoneuvonnan puutteesta.

Pelkään, että se johtuu maalaisjärjen puutteesta (ravintoon liittyen), arvomaailman muuttumisesta (ruokailuun, sen hankkimiseen eikä valmistamiseen ei saa kulua enää aikaa eikä rahaa) ja markettien surkean tarjonnan aiheuttamasta sekaannuksesta (tarvitseeko perustella). Eli vastuussa olemme me kaikki, niin kuluttajat kuin tuottajat.

Maalaisjärjellä tarkoitan sitä järkeä, jota sinun isoisoisovanhemmat käyttivät. Syödään niitä raaka-aineita, jotka ovat sesongissa, syödään vaatimattomasti ja nautitaan täysin rinnoin siitä ruuasta, jonka saamme syödäksemme. Nykyään tämä on helpompaa (tai vaikeampaa, koska huonoa tarjontaa on enemmän). Suurimman osan meistä ei tarvitse viljellä tai metsästää omaa ruokaamme, mutta voimme silti syödä monipuolisesti ja terveellisesti.

Syö värejä ja nauti siitä

Kuinka sitten syödä ja voida hyvin? No yksinkertaisesti syömällä kasvipainotteista ruokaa kaikissa väreissä. Kun lautasellasi on aina suurin osa kasvikunnan tuotteita (hedelmiä, vihanneksia, marjoja) ja käytät lihaa sekä käsittelemätöntä rasvaa vain lisukkeena maun vuoksi (ei siis toisin päin, että vihannekset olisivat lisuke!) pudotat painoa ja pysyt terveempänä. Se on nimittäin ainut fakta, josta kaikki ravintotieteilijät ovat aina olleet samaa mieltä. Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat terveellisiä.

Nykyään toki vihannesten ja hedelmien ravintoarvot eivät enää yllä samalle tasolle kuin sata vuotta sitten, koska maaperämme on köyhtynyt ravinteiltaan. Tämä johtuu esimerkiksi tehoviljelystä ja myrkyistä, joita pellolle ruiskutellaan. Tämä taas johtuu siitä, että ihmiset eivät halua maksaa maltaita ruuasta, vaan tahtovat paljon ruokaa ja halvalla. (Samasta syystä johtuu liha- ja maitotuotteiden epäeettinen tehotuotanto, joka on köyhdyttänyt niin eläinten olosuhteita kuin heidän tuottamansa lihan ja maidon ravintoarvoja) Mutta mihin tässä ajattelussa ollaan menty? Siihen, että olemme lihavia ja sairaita.

Jos maksaisimme ruuastamme enemmän, söisimme vähemmän, nauttisimme ruuastamme enemmän, saisimme pienemmästä määrästä enemmän vitamiineja ja heittäisimme ruokaa vähemmän roskiin. Tämä siis edistäisi kaikkien terveyttä. Myös maaperämme ja luontomme. Vai oletteko eri mieltä?

Ruoka on enemmän kuin ravintoaineita

Ruoka on siis enemmän kuin A-E-C tai K-vitamiinia, proteiinia, hiilihydraattia tai rasvoja. Se on ruokaa, nautintoainetta ja kulttuurimme ydin. Ruokaa on syöty aina ja tullaan aina syömään. Mitä jos alkaisimmekin ajatella ruokaa enemmän ruoka-aineiden kuin ravintoaineiden kautta. Se, että tiedämme, että esimerkiksi porkkanassa on A-vitamiinia, ei vie meitä vielä kovin pitkälle. Jos syömme porkkanaa ainoastaan sen A-vitamiinipitoisuuden kautta, köyhtyy nautinto sekä kulttuuri.

Jos taas ajattelemme porkkanaa ihanana ruoka-aineena, josta voi valmistaa, vaikka mitä niin raakana kuin kypsennettynä, alamme olla oikeilla jäljillä. Ruoka on siis polttoainetta, ravintoainetta, kulttuuria sekä nautintoa. Ei ainoastaan yhtä näistä. Porkkana kasvaa maassa mullassa, se korjataan sadonkorjuussa, kokataan ihanaksi ruuaksi ja nautitaan läheisten seurassa.

Porkkanoiden lisäksi myös kakkua saa syödä. Miksi ei? Kakku kuuluu juhlaan ja yhdessä nautittavaksi. Huom. nautittavaksi. Ei sen vuoksi, että tuntisimme siitä syyllisyyttä. Kakulla on merkitystä erityisesti kulttuurimme saralla. Se ilmentää juhlaa. Kakku leivotaan, koristellaan ja syödään. Siitä nautitaan ja iloitaan elämästä. (Oli se sitten kermakakku tai vegaaninen raakakakku)

Meidän länsimaalaisten kannattaisi ruoka-asioissa ottaa mallia esimerkiksi aasialaisilta tai jopa ranskalailta. Aasian köyhissä maissa elintaso on huonompi, joten ihmiset syövät enemmän kasviksia ja riisiä (vähemmän eläinkunnan tuotteita, eivätkä pääsääntöisesti prosessoitua ruokaa). Heillä ei esiinny laajalti samoja terveysongelmia kuin meillä (esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit). Ranskassa taas osataan nauttia ruuasta. Siellä patonki voilla on nautinto, joka syödään yhdessä ystävien kanssa ei kielletty ruoka-aine, joka hotkitaan yksin salaa automatkalla kokoukseen. Syödään siis enemmän vihanneksia ja nautitaan ”sattumista” (esimerkiksi vaaleasta patongista, leivonnaista, jäätelöstä, suklaasta yms.) enemmän.

Mitkä nyrkkisäännöt toimivat tasapainoisen, onnellisen ja terveellisen ravintokulutuksen osalta?

Syö ruokaa, jonka isoisoisovanhempasikin tunnistaisivat ruuaksi. Jätä siis kaikki lisäaineet kauppaan. Syö mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa, jonka ravintosisältöluettelossa ei ole erityisen vaikeasti äännettävissä olevia ainesosia. HeVi-tuotteita, marjoja, prosessoimatonta täysjyväliljaa ja rasvaa, kalaa, luomukananmunia, luomulihaa tai riistaa. Jos käytät maitotuotteita, käytä mahdollisimman luonnollista. Osta siis niitä tuotteita, joiden kyljessä ei mainosteta sitä kuinka terveellisiä ne ovat. (Nämä ”terveystuotteet” on usein kehitetty enemmän dollarin kuvat silmissä kuin kuluttajan terveys mielessä). On aina parasta, kun tiedät mistä ruokasi on tullut? Kuka sen on viljellyt? Millä tavalla? Nämä olivat asioita, jotka olivat isoisoisovanhemmillesi itsestäänselvyyksiä.

 

  1. Nauti ruuastasi ja panosta ruokailuhetkeen. Mitä tietoisemmin syöt, sitä vähemmän syöt. Ja sitä laadukkaampaa ruokaa syöt. Lisäksi ruokailutilanne on hyvä sosiaalinen tilanne, ja hyvät sosiaaliset suhteet edistävät aina hyvinvointiasi. Ruoka ja syyllisyys eivät mahdu samaan pöytään. Yksi onnellisuuden ja hyvinvoinnin tärkeimmistä asioista on armollisuus itselle ja elämästä nauttiminen. Kun syöt oikeaa ruokaa 80% ajastasi ja herkuttelet tietoisesti ja kohtuudella, ei sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä ruokaan liittyvistä asioista. Voit nauttia ruuasta 100% ajastasi. Koska oikea ruokakin (siinä missä leivonnaiset, sulkaa ja sipsit) on nautinto, luota minuun.

 

  1. Maksa enemmän, syö vähemmän. Moni sanoo, että heillä ei ole varaa terveelliseen ruokaan. Olen tästä täysin eri mieltä. Voin rehellisesti sanoa, että tuloni ovat aina olleet keskivertoa huonommat, mutta minulla on silti nykyään varaa ruokkia itseni ja perheeni terveellisellä ruualla. Koska haluan. (Ennen ei ollut varaa, koska en kokenut terveellistä ruokaa niin tärkeäksi.) Kyse on arvoistasi, tavoistasi ja asenteestasi. Ainakaan Suomessa ruoka ei ole vielä niin kallista, että siihen ei olisi varaa. Miten meillä on sitten varaa muihin asioihin? Fakta on, että kulutamme mielellämme muihin ”hyödykkeisiin” (herkkuihin, matkusteluun, vaatteisiin, elektroniikkaan, bensaan, päihteisiin yms.) kuin ruokaan. Sitten lihomme huonosta ruuasta ja rahamme hupenevat laihdutusvalmisteisiin, lääkkeisiin, kuntosalimaksuihin ja ravintoneuvontaan. Ja olemme onnettomia ja sairaita. Mitä jos maksaisimme jo alkupäässä hieman enemmän, jolloin äänestäisimme lompakollamme niin terveemmän itsemme (ja perheemme) kuin terveemmän luonnon puolesta?

 

  1. Syö aterioita. Tämä voi kuulostaa todella omituiselta ohjeelta, koska se on itsestäänselvyys ihan niin kuin ohje ”syö ruokaa”. Mutta jos tämä on itsestäänselvyys, miksi niin moni ei noudata tätä? Miksi napostelemme suurimman osan päivän kaloreistamme? Miksi välipalakulttuuri on niin voimakas? Ohjeeni olisi, että syö sen mukaan mitä tarvitset. Ei ole mitään selkeää ohjetta, kuinka monta kertaa päivässä kaikkien tulee syödä. Ihmiset elävät erilaisissa päivärytmeissä. Osa urheilee päivittäin, osa tekee ruumiillisesti raskasta työtä. Syö siis sen mukaan, mitä kulutat. Jotkut ihmiset tarvitsevat aterian viisi kertaa, toiset kolme kertaa päivässä. Kunhan syöt riittävästi.

 

  1. Kuuntele kehoasi. Tällä tarkoitan sitä, että opi huomaamaan, milloin sinulla on nälkä ja milloin olet täynnä. Mutta myös sitä, että kuuntele mitä kehosi haluaa. (Mielesi siis on se, joka haluaa karkkia, ei kehosi) Kaipaako se salaattia? Lämmintä sosekeittoa? Paistettua kananmunaa? Täyttävää täysjyväpastaa? Leipää? Vettä? Kun tulet sinuiksi kehosi kanssa, opit kuuntelemaan mitä sillä on sinulle sanottavana. Se tietää mitä tarvitset. Lisäksi kuuntele makuaistiasi. Ruokahan maistuu parhaalta nälkäisenä. Joten syö rauhassa ja tunnustele milloin olet kylläinen. Santsilautanen ruokaa ei taatusti maistu yhtä hyvältä kuin ensimmäinen. Syö hitaasti, koska kylläisyyden tunne tulee aina vähän jälkijunassa. Tällöin myös pureskelet ruokasi paremmin ja se jos mikä, on hyväksi sinulle.

 

  1. Tee itse ruokasi. Tarvitseeko tämä selityksiä? Kun teet ruokasi itse, tiedät mitä ruoassa on. Joten aina kun mahdollista, tee ja mausta ruoka itse.

Omat tavoitteeni oikean ruuan puolesta ovat: 

  • Opin käyttämään enemmän lähellä tuotettuja kestäviä raaka-aineita
  • Tunnistan sesonkituotteet muulloinkin kuin kesällä
  • Minusta tulee vieläkin innokkaampi marjojen, sienien ja villiyrttien keräilijä
  • Opin kasvattamaan vihanneksia omassa pihassa, parvekkeella tai vaikka siirtopuutarhassa

Kohta on juhannus! 🙂

Lotta Lahti <3