Rakasta itseäsi – älä syö tunteitasi

Kuulin joskus viisaan lauseen; ”Jos ruoka on psyykkisen nälkäsi ravintoa, et tule koskaan kylläiseksi”.

Tarkoittaen sitä, että tunnesyöminen ei ole nälän (vatsasi kurnii) tyydyttämistä, vaan tunne-elämän tarpeiden paikkaamista. Tekohengitystä pahalle ololle. Ja vielä sellaista tekohengitystä, joka ei pitkällä tähtäimellä paranna, vaan pahentaa tilannetta. Tunnesyömisellä haetaan ehkä hetken hurmaa tai se voi olla jopa sairaanomainen rankaisukeino itselle.

Jokainen meistä tunnesyö joskus. Itse tunnistan tämän silloin, kun päivässäni on syystä tai toisesta jännittävä tai ahdistava tilanne (negatiivinen tunne). Ajattelen

”Nyt minä mokaan!”

”Tein varmasti virheen töissä!”

”En saa asioita järjestymään!”

Tällöin lopetan syömisen kokonaan. Kun jännitys lopulta laukeaa, mieleni tekee syödä helpotukseen (positiivinen tunne)! Hullunkurista, mutta täyttä totta.

Katarina Meskasen uusi teos – Pysäytä tunnesyöminen käsittelee vanhaa tuttavaamme tunnesyömistä psykologin näkökulmasta. ”Jes!”- ajattelen minä ja jatkan lukemista! Tällä kertaa ei puhuta terveellisistä resepteistä, vaan siitä, miten tunteet vaikuttavat toimintaasi. Millaisia tapoja sinulla on ruoan ympärille muodostunut. Ja siitä, että juuri sinä olet oikeasti ihana tyyppi! Ja ansaitset huomata sen myös itse.

hyvinvointiblogi - kasvisruoka - elämäntapamuutos

Mitä on tunnesyöminen?

No milloin tunnesyömisestä tulee ongelma? Itse ajattelen niin kuin kaikissa muissakin ilmiöissä – Silloin kun se alkaa haittaamaan elämääsi. Eli silloin kun se jollain tavalla rajoittaa, kuormittaa tai aiheuttaa kärsimystä.

Vaikka tunnesyöminen on kaikkea muuta kuin yksinkertainen ilmiö, se on yksinkertaisesti syömistä tunteisiin. Tunne laukaisee meissä tarpeen syödä. Ovat tunteet sitten negatiivisia tai positiivisia.

Meskasen mukaan syöminen lisää mielihyvää, joten kun syömme tyytyväisyyteen tai esimerkiksi minun kohdallani helpotukseen, pyrimme lisäämään tunteen intensiteettiä voimistamalla mielihyvän kehollista ja psykologista kokemusta. Haluamme siis kokea tunnetta enemmän ja syvemmin.

Kun taas syömme negatiivisiin tunteisiin, kuten suruun, pyrimme joko hoitamaan surua ruoalla, tai välttämään itse tunnetta eli suremista. Ruoka toimii ikäänkuin lääkkeenä, joka tylpistää negatiivisia tunteita ja siirtää ajatuksiamme muualle. Hetkellisesti.

Kehitä tunne- ja tietoisuustaitojasi!

Koska tunteitaan ei voi syödä pois, on otettava käyttöön jokin toinen keino. Itse olen Meskasen kanssa täysin samoilla linjoilla, kun neuvon sinua kehittämään niin tunnetaitojasi, kuin tietoisuustaitojasi. Kyllä, ne voivat auttaa. Tunteet ovat meissä niin järisyttävän merkittäviä toimintaamme ohjaavia kaasujalkojen ja rattien yhdistelmiä, että on vaarallista olla ymmärtämättä miltä meistä tuntuu. Se olisi sama, kuin ajaisit autoa, niin että joku toinen säätelee elämäsi vauhdin ja suunnan.

Tietoisuustaidot taas liittyvät läsnäoloon, mutta myös kehollisuuteen. Siihen, että sinä kehität myös kehotietoisuuttasi. Miltä kehossa tuntuu? Miltä minusta tuntuu olla omassa kehossani. Tietoisuus (mieli) ja keho eivät ole kaksi erillistä vaan yksi yhdeksi sulautunut kokonaisuus. Toinen vaikuttaa aina toiseen. Kehotietoisuuden vahvistaminen auttaa myös nälkä-kylläisyysasteiden tunnistamisessa. Milloin minulla on nälkä? Milloin oloni on mukavan kylläinen? Miltä nämä asiat kehossani tuntuvat? Mitä minun oikeastaan tekee mieli syödä? Mitä kehoni tarvitsee? Entä mieleni?

Tietousuustaitojen kehittäminen on myös oman toiminnan tarkastelua. Monesti tunnesyöminen ja vääristyneet toimintamallit ruoan ympärillä ovat osaksi tiedostamatonta toimintaa. Toimintaa autopilotilla. Tämän vuoksi oman toiminnan tarkastelu ja tämän hetken tarkastelu auttavat autopilotin uudelleenohjelmoinnissa. Kuinka minä toimin?

Hengitys taas on nopein ja yksinkertaisin tie tähän hetkeen, eli läsnäoloon. Nopein tie pysähtymiseen. Hengityksellä on monia muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia. Lyhyesti sanottuna, hengityksen harjoittelu ja hengitykseen keskittyminen (uloshengityksen pidentäminen) auttavat rentoutumaan ja aktivoivat parasympaattista hermostoa. Tämä edesauttaa rentoutumista ja palautumista. Tämä vähentää stressiä ja ahdistusta, eli vähentää myös tunnesyömisestä koituvaa kärsimystä.

Suhde ruokaan

Pelkkä puhdas tunteiden ja tietousuustaitojen kanssa työskentely kuitenkaan harvoin riittää. Meskasen mukaan on järkevää tarkastella mitä kaikkea omalla kohdalla syömiseen ja ruokaan liittyy. Tunnistatko jojo-laihduttamista, nälkäkuureja, viha-rakkaussuhdetta tai järjettömiä syömissääntöjä? On haastavaa lähteä tunnetyöskentelyn aallokkoon, jos keho on ihan sekaisin nälästä.

Jotta tunnesyömiseen päästäisiin käsiksi on hyvä pysähtyä tietoisesti tarkastelemaan mitä kaikkea sinun ruokailutottumuksiisi liittyy? Suoritatko syömistäsi? Panttaatko syömisiäsi? Mietitkö koko ajan ruokaa, syömistä tai syömättömyyttä? Kuuluuko elämääsi kalorikauppaa liikunnan ja syömisen välillä?

Asioita kannattaa pohtia silloin, kun haluaa lähteä purkamaan vanhoja tottumuksia ruoan ympärillä. Lähteä rohkeasti purkamaan näitä tottumuksia. Jos olet laihduttanut koko elämäsi, voisitko ajatella toisenlaista tapaa elää? Jos tällä hetkellä ruoka säätelee miten elät elämääsi, voisitko kääntää roolit takaisin toisinpäin? Ruoka takaisin rengiksi ja sinä isännäksi.

Uskalla kokeilla. Uskalla hakea apua. Uskalla kokeilla miltä tuntuu, kun päästät irti tästä elämääsi hallitsevasta elementistä. En väitä, että se on helppoa. Mutta uskallan väittää, että sitä kannattaa kokeilla.

hyvinvointiblogi - tunnesyöminen

Höllää otetta

Olen aikaisemmin kertonut blogissa avoimesti omista möröistä syömiseen ja ruokaan liittyen. Syömishäiriöstä ja itsetunto-ongelmista. Täältä voit lukea aiheesta lisää. Itse tiedän, että minussa elää koko elämäni loppuun saakka se syömishäiriöinen tyttö, josta aloin aikuisiällä pitää huolta. Tiedän, että tyttö on nyt ihan ok, koska huolehdin siitä. Koska olen hyväksynyt, että se on osa minua.

Puhun blogissa paljon myös terveellisestä syömisestä, mutta haluan korostaa, että terveelliseen syömiseen kuuluvat kaikenlaiset ruoat. Myös ne ”epäterveelliset”. Salliva suhtautuminen ruokaan on äärimmäisen tärkeää tasapainon kannalta. Ruoka on niin paljon muutakin kuin kehon ravintoa. Se on yhdessäoloa, makunautintoja, harrastuneisuutta, iso osa kulttuuria ja paljon muuta. On siis sääli, jos tämä osa ruoasta jää kokematta sen vuoksi, kun omat säännöt kieltävät sen.

Aina ei ole tärkeintä ymmärtää mitä syö, vaan miksi syö.

Pysäytä tunnesyöminen -kirja sisältää monia harjoituksia, niin tunne- kuin tietoisuustaitojen harjoitteluun (suosittelen harjoittelemaan) kuin toimintamallien muuttamiseen (suosittelen tutustumaan). Lisäksi kirjassa kannustetaan elämään oman näköistä elämää ja korostetaan, että esimerkiksi onnellisuus on hyvän elämän sivutuote, ei päämäärä. Nämä on tärkeitä asioita muistaa, kamppailet sitten tunnesyömisen kanssa tai et.

hyvinvointiblogi

 

Rakasta itseäsi

Ja lopuksi vielä se kaikkein tärkein asia. Eli se, mitä ajattelet itsestäsi. Kuinka kohtelet itseäsi. Loppujen lopuksi moni asia elämässä nivoutuu sen ympärille, kuinka paljon arvostamme itseämme. Kuinka paljon rakastamme itseämme. Kuinka hyväksymme itsemme sellaisena kuin olemme. Vahvuuksineen heikkouksineen päivineen.

Neuvon siis sinua tämän verran. Ja jos et mitään muuta muista, muista tämä. Opettele kohtelemaan itseäsi niin kuin paras ystäväsi. Olisit ymmärtäväinen ja kannustava. Näkisit itsessäsi parhaat puolet. Antaisit anteeksi ja ymmärtäisit virheet. Toivoisit itsellesi vain parasta.

 

Älä siis syö tunteitasi, vaan opi rakastamaan itseäsi. Sinä takuulla riität. Just sellaisena kuin olet.

Erittäin rakkain terveisin juuri sinulle, Lotta Lahti